Täällä sairastuvassa alkaa olemaan joko paranemisen merkkejä, tai sitten ainakin itselläni epäilen lopullista sekoamista. Olen aina, koko pienen ikäni, inhonnut kaikkia vellejä. Lapsena kotipaikkani päiväkodissa mentiin vanhan kansan periaatteella "kaiken syöt tai itket ja syöt". Siltä ajalta on kirkkaana mielessäni vieläkin ne pitkät minuutit makaronivellin, helmivellin, perunavellin, minkätahansavellin sekä lihahyytelön äärellä. Ja siinä vaiheessa kun olen saanut itse olla enemmän oman syömiseni herra(tar), olen pysynyt hyvin kaukana velleistä ja lihahyytelöstä. Kyllä meillä omien lastenkin kanssa kaikkea pitää maistaa, tietenkin allergian ehdoilla, mutta kun aikuinen on nähnyt, että ruokaa on oikeasti maistettu ja todettu se "ei oman suun mukaiseksi", on tilanne sillä selvä. Lasten puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, että meillä syödään mukisematta lähes kaikkea mitä pöydässä on. Tästä pääsemmekin viime päivien mielitekooni: perunavelli. Siis perunavelli. Mieheni ei ollut kuullutkaan moisesta ja itsekin olen sitä varmaan siellä päiväkodissa viimeksi syönyt. Ei siinä muu auttanut kun tehdä perunavelli. Josta tuli tuunattuna purjo-perunakeitto. (kuva vähän vääristää väriä)
Purjo-perunakeitto
10 keskikokoista jauhoista perunaa
1/2 purjo
ripaus sormisuolaa
maidotonta margariinia (esim. tummansininen Keiju)
mantelimaitoa
persiljaa
Keitä pilkotut perunat ja purjo reilussa vedessä kypsiksi. Kaada lähes kaikki keitinvesi pois ja soseuta perunat. Lisää suola, margariini ja lämmitetty mantelimaito. Mausteet oman maun mukaan ja maitoa sen verran, että vellin/keiton koostumus miellyttää omaa makua. Toiset, kuten minä, tykkää vähän jämäkämmästä ja toiset taas tosi löysästä sosekeitosta/vellistä. Sekoitin ainekset velliksi sauvasekoittimella ja lämmitin liedellä koko ajan sekoittaen keiton ollessa valmista. Päälle ripottelin persiljaa (kuivattua, tuore olisi ollut parempaa).
Maistuu maukkaalle ruis-/tattarileivän kanssa.
Keitosta tuli oikeasti hyvää. Joutuu tekemään uudelleen.
Kaksi viikkoa ollaan oltu sairastupana. Mulla ja lapsilla on hiihtoloma. Ensin ajattelin, että voi kurjuus, ei pysty tekemään mitään kivaa, koska olen ollut niin kipeänä. Pelkkä pystyssä oleminen teki tiukkaa alkuviikosta. Loppujen lopuksi viikosta on kehkeytynyt tosi ihana. Isompi ei ole kuulema vieläkään valmis päikkäriin. Olemme tehneet asioita, rauhassa, joita ei arkena oikein ehdi: leikitty, rakennettu legoilla ja jopa dubloilla sekä junaradalla (millon viimeksi!!!), piirretty, askarreltu, maalattu, muovailtu, luettu (minäkin kaksi kirjaa), katsottu videoita ja pelattu tietokoneella. Kyllä, meillä on paukkunut varmaan viiden vuoden video- ja tietokonepelikiintiöt tällä viikolla, mutta ei se mitään. Arkena meillä ei niillä kyllä pelaillakaan. Iltapäivisin olemme makoilleet peittojen ja tyynyvuorien alla ja odotelleet iskää töistä. Ihana viikko! Ei minuuttiakaan suorittamista.
Lapset säännöllisin väliajoin kaivaa Kataminon kaapista ja rakentaa mitä mieleen tulee. Tästä rakennelmasta tuli niin suuri ilo, että se piti neidin itse kuvata.
Uimala
Ostin entisen kaipuussa (entisen työn kaipuussa) Nukkumatti-elokuvan. Onneksi lapset tykkäsivät <3
Pikkumies järjesti yksi ilta vähän koottavaa.
Allergiarintamalta sen verran, että kun kevät alkaa saapumaan, kapenee meillä ruokavalio samaa tahtia. Neidin hyvin alkanut maissin syöminen jouduttiin lopettamaan. Klementiinit lopetettiin kauan sitten ja ohra-altistuksessa kävi samoin kuin kaurassa, ei käy. Porkkanakin on nyt kokonaan tauolla pahimman siitepölykauden ajan. Mutta ei se mitään. Näillä mennään.
Tiina
