sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Mitä tänään tehtäis?

Niin, kuten kaikki ovat todenneet, säät eivät ole suosineet ainakaan talviurheilun harrastamista. Meillä on kova tahto lähteä luistelemaan ja hiihtämään, mutta.... sataaa sataaa ropiseeee. Hallilla oli onneksi tänään vapaavuoro, joten suurimmat energiat saatiin sinne purettua. Koko perhe.
Loma on kulunut aika pitkälti syöden ja leväten. Ennen joulua olivat mieheni vanhemmat meillä kylässä ja aatoksi menimme minun vanhempien luokse. Lähes viikko lepoa alkaa riittämään ja nyt on ollut keksimistä mitä tehtäisiin, kun kaikki sisäpelitkin on pelattu jo useampaan otteeseen. Ensi viikolle onkin paljon kivaa puuhaa tiedossa, eikä töihin paluu nyt vielä houkuttele. Mies ja lapset saavat lomailla vielä viikon, mutta minä palaan työmaalle torstaina. Toisaalta olemme lomalla suunnitelleet mukavia uusia harrastuksia sekä lapsille että - kröhöm - myös itselle. Mutta siitä myöhemmin lisää.



 Lapsille tein mukaan mummolaan viljattoman, maidottoman ja munattoman porkkanalaatikon (keitettyä ja survottua porkkanaa, karkeaa riisijauhoa (Vuohelan herkku), kookoskermaa, vettä, suolaa). Tuli todella maukasta ja laatikko säilytti erittäin hyvin koostumuksensa pakastamisesta huolimatta.

Lisää pipareita ja torttuja sekä riisipiirakoita tilasin lapsille Omamaku-kondiittorilta.
Isomman synttärit on muutaman viikon päästä ja aion kyllä hyödyntää tätä tilaamista mm. kekseissä ja mahdollisesti myös kakun kohdalla.

Yksi sateinen aamu vietettiin paikallisessa taidemuseossa. Sinne olikin tullut vähän modernimpia patsaita :)

Erilaiset eläinten jäljet johdattivat meidät yläkertaan, jossa oli Animals-näyttely, 
sekä vieraileva Koiramäki-näyttely, ja lapsille vähän touhua myös.



Loppuvuosi on ottanut valtavan loppukirin neidin ruokailun suhteen. Maissialtistus osoittautui voitokkaaksi ja nyt on syöty jo maissipastaa, ilman minkäänlaisia oireita. Vähän vielä varauksella ajattelen ja iloitsen tästä asiasta, mutta pikkuhiljaa. Maissin lisäksi olin hellämielinen kun neitonen anoi klementiiniä. Tänään hän on syönyt niitä jo 4, täysin ilman oireita. Olen niin onnellinen.

Tästä onkin hyvä alkaa odottamaan uutta vuotta ja uusia iloja ja haasteita.

Tiina

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tuleeko joulumieli sittenkin

Mulla on ollut joulumieli hakusessa. Oikeastaan kadonnut täysin. Jouluostokset olemme saaneet kohtuullisen kivuttomasti tehtyä, mutta välillä olen käynyt todella aallon pohjalla miettiessä mitä erilaista ruokaa ja leivonnaista saisin lapsille tehtyä.
Viikolla ollut henkinen alamäki lähti etenemään maanantaina, kun pienin sai erittäin voimakkaan allergiakohtauksen taatelista. Tarkoitus oli tehdä lapsille suklaa-taatelikakkusia. Se ajatus meni sitten uusiksi.
Luumua meillä syödään kaikessa muodossa muutenkin, joten jotain olisi sen tilalle ollut kiva saada. Loppuviimein kakkusista tuli luumu-suklaa kakkusia manteli ja tummasuklaa koristeilla.

 Ohje on helpompaakin helpompi: pussi Vuohelan herkun suklaakakkujauhoseosta. Sekoita siihen hyvin huoneenlämpöistä juoksevaa kasvimargariinia 1,5dl. Lisää luumuista keitetty sose ja vatkaa 1-2 min. niin, että taikina on tasaista ja kuohkeaa. Ripottelin sekä vuokien pohjalle että taikinan päälle mantelirouhetta. Lisäksi pilkoin pinnalle pieniä palasia Dammenbergin leivontasuklaasta. Paistoaikaa en yllättäen taaskaan muistanut katsoa, mutta asteet olivat 200.
Keitin tähän itse luumuista soseen. Kiehautin tilkassa vettä kuivattuja luumuja, lisäsin ripauksen ruokosokeria ja jäähdytin seoksen lumihangessa :D

 Lauantaina oli lasten toiveesta pizzaa. Tämä toive aiheutti päänsärkyä, mutta hyvää tuli. Karmeiltahan nää näyttää, sille ei voi mitään. Pohjan ohje on sama, kuin aikaisemmissa pikkupizzoissa. Samoin kuin pohjalle levitetyn peston. Päälle laitoin tällä kertaa prosciutto-kinkkua, kalkkunan filettä sekä persikkaa ja ananasta. Aikuisten pizzaan lisäsin vielä homejuustoa. Näillä mennään.

Mä olen aika paljon miettinyt sitä, kun kouluista tai mistä tahansa seurasta pienet muistamiset lapsille on pääasiassa karkkia tai lahjakortteja jäätelöbaareihin tmv. Mitä muuta tai sellaista, että kaikki voisivat lahjakorttinsa hyödyntää, ne voisivat olla?
Pikkumies sai jääkiekkoseuralta lahjakortin Subwayhin. Kävin ratsaamassa paikan ensin ja lauantaina futisharkkojen jälkeen nautiskelimme. Neitiähän ei tännekään voi viedä, mutta tällä hetkellä mulle riittää, että voin tarjota näitä kokemuksia pikkumiehelle. Hänellä tuntuu olevan pieni kriisi päällä. Ja huoli siitä, miksei voi syödä samoja ruokia kuin kaikki muutkin. Käytännössä kiellettyjä ovat maito, muna ja soija, ja todellisuudessa nekin rajoittavat valtavasti ruokavaliota. Ainakin tätä suomalaista.

<3

Työpaikallani oli yhtenä iltana joulukonsertti. Otin meidän tanssiballeriinan mukaan. Pitkä päivä takana päikkärissä, joten ihan ei koko keikkaa katsottu. Tai 1/2 meistä jaksanut enää tanssia. Suurin kriisi heti alkuun oli, kun hän ei päässyt itse esiintymään. Päätti sitten laittaa kilpailevan esityksen pystyyn ja tanssi, hyppi ja lauloi tunnin yhteen putkeen. Siinä vaiheessa tajusin, miten paljon tämä nuori naisen alku rakastaa musiikkia, kun hän vähän väliä alkoi onnellinen hymy kasvoilla pussailemaan minua. Tanssi ja pussaili.
Illan päätteksi neiti halusi vielä vähän piirtää ja kokeilla miltä olo äidin työhuoneessa tuntuu. 

Vielä viikona kun jaksaa voi hyvillä mielin jäädä pienelle koko perheen lomalle.


Tiina

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kulutuksen keskellä

Vähän säästöä. Tai ei tästä nyt suoraa säästöä tällä hetkellä tule, mutta pienenä vinkkinä voisin esitellä teille tällaisen AquaClic:in. Saimme meille yhden keittöön. Varsinainen säästö tulee vasta sitten, kun talouden kaikkiin hanoihin on saatu asennettua omat.




Aquaclic on hanan päähän sijoitettava suutin/ilmastin, joka rajoittaa veden virtausta n. 6 litraan minuutissa. Tämän lisäksi suunnittelussa on pyritty huoltovapauteen, kalkkeutumista pitäisi tapahtua huomattavasti vähemmän, kuin normaalilla suuttimella. Se sopii useimpiin hanoihin, niin ulko- kuin sisäkierteillä varustettuihin, ja adapterilla sopii ei-standardikokoisiin hanoihin.

Valmistaja tarjoaa myös suihkuhanaa "ClicDouche", jonka pitäisi puolittaa vedenkulutus suihkussa mukavuuden siitä kärsimättä, sekä WC-pöntön vedenrajoitin.

Lisäosia on saatavilla lisäpaineenrajoittimista letkuihin, ja esimerkiksi suihkupäähän on ostettavissa SoftSpray-lisäosa mukavuutta lisäämään, jos tykkää pehmeämmästä suihkusta.

Saatavilla on useita eri kuoseja, iloisen pirteistä viileän metallisiin, ja voipa niitä tilata kustomoitunakin. Sveitsistä pystyy tilaamaan myös Suomeen joko DHL:n tai Deutsche Postin kyydissä.

 Jos lisätieto tekniikasta kiinnostaa, löydät sitä täältä






Tiina



maanantai 9. joulukuuta 2013

Herkkuja Helsingistä

Olimme mieheni kanssa todella pitkästä aikaa kahdestaan reissussa. Tai yhtään missään. Ei olla oltu edes elokuvissa, syömässä, kävelyllä ei missään (jos seinäremonttia ei lasketa) lähes kahteen vuoteen kahdestaan. Joten tämä reissu tuli tarpeeseen. Sen verran muruset on kuitenkin aina mielessä, että toimme mm. muutamia ruokia tuliaisina, mitä täältä ei saa. Jotenkin maiseman vaihdos käväsi taas mielessä, kun pystyi suoraan kaupasta (Ruohonjuuri ja Stockmann) hakemaan lapsille esimerkiksi joulusuklaata. Ruohonjuuressa oli hyvä valikoima meidän lasten ruokavalioon. Läheskään kaikkea mitä olisimme halunneet emme nyt tuoneet. 

 Raakaleipäsiä siemenistä, porkkanasta ja mausteista (kokeillaan ja toivotaan) sekä kvinoa-riisikakkuja.
 Tattarinuudeleita ja riisikvinoaspaghettia.

Raakasuklaarusinoita ja kookoskeksejä (munaton, maidoton, viljaton). Kookoskekseissä on pieni määrä jotain maissipohjaista, joten nämä voivat vielä osoittautua epäsopiviksi. Nyt vaan tuntuu siltä, että kaikkea kokeillaan, mikä vähänkin vaikuttaisi sopivan.

 Ikeasta lähti testaukseen sinappi. Oikealla sokerilla.
Neiti nyt ei varsinaisesti sinappia sellaisenaan syö, mutta mausteeksi esim. kastikkeeseen voisin kokeilla.

 
 
Lapset saavat jouluna Dammenbergin maidottomia, viljattomia, soijattomia, munattomia suklaita. Nämä löytyivät Stockmannin Herkun makeisosastolta. Dammenbergin verkkokaupassa en ole pukkeja nähnyt.  

Lapset olivat mummolassa nauttimassa olostaan. Me ei kyllä koko viikonloppuun tehty juuri mitään muuta kuin nautittiin hyvästä ruuasta ja juomasta. Autettiin joulupukkia ja vierailtiin talvisirkuksessa. Nautittiin kiireettömyydestä ja toistemme seurasta. Naurettiin ja nukuttiin.


 Japanilainen ravintola 'Koto' oli miellyttävä uusi tuttavuus.


Pientä suunnitelmaa olen jo tehnyt uuden vuoden herkuista sekä heti tammikuussa olevia pienmiehen synttäreitä varten. Pikkumies on toivonut tällä kertaa synttärit jääkiekko-teemalla. Hhmmmm.... pientä päänvaivaa, mutta eiköhän siitä selvitä.



Tiina





Joulupukin pajasta

Olen intohimoinen Efva Attlingin korujen ja silmälasipokien fani. Ja nyt on ilmestynyt sarjan "Amor vincit omnia" nimikkotuoksukin! Kyllä, se lähti mikäikinäjuhla-lahjatoivelistaan. Olen muutama vuosi sitten saanut hääpäivälahjaksi Mini Twosome-rannekorun, jota olen pitänyt lähes päivittäin. Efvan ajatus korua suunnitellessa: 
    "Two people with unique personalities 
that complement each other 
and become one, stronger unit."


Tällä kertaa sain joululahjani etukäteen. Ihanan The Ring Ring, Amor vincit omnia-kaulakorun <3

Efvan koruihin ja asusteisiin voi paremmin tutustua täällä.
Efva suunnittelee myös sekä silmä- että aurinkolaseja ja kelloja. 
Suomen ainoa liike sijaitsee Helsingissä Mikonkadulla. 
Ympäri Suomea löytyy kyllä useita jälleenmyyjiä.
Itse pidän Efvan ajattomasta tyylistä. Lisäksi korujen tarinoista monet löytävät varmasti itselleen sopivan. Ja jos menisin nyt naimisiin, löytäisin taatusti hänen sormusvalikoimasta itselleni sopivan. Ei sillä ettenkö pitäisi nykyisestä :)


Tiina

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulupulla

Periksi ei pienille käsihaasteille anneta. Itse rakastan joulupullaa, eli pullaa, jossa on leivottu väliin kaikkea rusinoista sukaattiin. En enää laiskana jaksanut lähteä Puunitse ja Säästä-kauppaan, kun totesin, ettei perinteiset versiot sukaateista ja kirsikoista sovi meille, niin päädyin leipomaan lapsille manteli-rusinapullaa. Ulkonäkö ei nyt hivele silmiä, mutta maku oli aikasta hyvä.


Joulupulla

5dl vettä/mantelimaitoa
2,5tl psylliumia
-> turvota 10 min.
lisää sen jälkeen joukkoon

2dl ruokosokeria
1,5tl suolaa
1rkl kardemummaa
2dl tapiokatärkkelystä
3dl mantelijauhoa
2dl hienoa riisijauhoa (Vuohelan herkku)
2,5dl tummaa täysjyväriisijauhoa (Vuohelan herkku)
2pss kuivahiivaa
200g/n.2dl maidotonta tai juoksevaa margariinia
1dl mantelirouhetta
1dl rusinoita


Alustin taikinan leipäkoneella ja laitoin muuten kaikki ainekset samaan aikaan (sekoitin ennen alustusta huolella käsin/lastalla) paitsi tummat täysjyväriisijauhot. Ne lisäsin vasta alustusohjelman tauon aikana. Taikinasta tuli tosi löysää, mutta löysää nää taikinat saakin olla. Läpyttelin rasvoitetuilla käsillä (käytin juoksevaa margariinia) pullia vuokiin. Varmasti lusikallakin onnistuu tästä taikinasta.





 Yksi pienmiehen unelmista täyttyi viikonloppuna <3




Hyvää joulun odotusta!


Tiina

tiistai 26. marraskuuta 2013

Vaikka kuinka olis pimeää

ja väsyttäis, niin tällaisina iltoina väsymys katoaa ja tilalle tulee rauhallisuus ja onnellisuus. Lastemme päiväkodissa yksi kodin ja päikkärin yhteistyön muodoista on perheiden askarteluilta. Päiväkodin henkilökunta järjestää tarvikkeet, suunnittelee askartelut ja ohjaa. Tarjolla on pientä syötävää ja juotavaa. Ajatuksen tasolla voi tuntua raskaalta lähteä illalla työpäivän jälkeen päiväkodille askartelemaan, mutta todellisuudessa itse ainakin saan vain voimia näistä hetkistä. On ihanaa tavata muita perheitä, jutella samalla kuulumisia ja viettää hetki yhdessä. Meno voi vaikuttaa villiltä, tilat ovat pienet ja lapsia ja aikuisia paljon. Kuitenkin yleistunnelma on rennon rauhallinen. Voimaannuttava kerrassaan. Vuosi sitten teimme käpytonttuja. Tällä kertaa valmistui tonttuja massapalloista sekä servettirenkaista ja kuusia.




 Parasta koko illassa on se, että lopputulos ei ratkaise, vaan tärkeintä on yhdessäolo. Kaikki askartelevat, pienet, isot, mukana olevat sisarukset, äidit, isät.




Tiina

Kolmen sipulin uunikalkkuna

Broileria kasvispedillä, erilaisia patoja, täytettyjä kasviksia, mitä vaan ja uunissa. Arkena uuniruuat on ihan kingejä.
Tällä kertaa valmistui kolmen sipulin uunikalkkunafileet. Laitoin voideltuun uunivuokaan maustamattomia kalkkunan fileitä. Maustoin valkosipuli-rosmariini sormisuolalla ja pilkoin fileiden päälle isohkoja lohkoja sipua sekä halkaisin yksikyntisen valkosipulin neljään osaan (tais mennä 1,5 valkosipulia). Uuniin 200 asteeseen kunnes liha ja sipulit ovat saaneet sopivasti väriä. Lihat voi käyttää pannun kautta jos haluaa kauniimpaa väriä ja pinnat kiinni ennen uunia. Mäkin teen niin yleensä, mutta ilman pannuakin onnistuu. Lähes kypsien lihojen päälle ripottelin silputtua ruohosipulia sekä tuoretta basilikaa. Loraus vettä ja 2dl kookoskermaa. Uuniin muhimaan. Kun kerma on saanut sopivasti väriä ja kiehuu, ovat lihatkin valmiita. Voi toki muhituttaa folion tmv. alla miedommalla lämmöllä pidempään. Näin saa vielä mureammat kalkkunan fileet. Tämä on arki-illan kiireversio.



Sipulit saa mun mielestä tässä ruuassa tummua ihan reippaasti. Niiden tarkoitus on antaa makua. Saa ne syödäkin, mutta itse jätän vuokaan. Mun mies taas tykkää kaikista sipuleista, joita on kypsytetty ja samalla maustettu. Parhaiten tämäkin maistuu raikkaan salaatin ja riisin kera. 

Niin, vinkkinä muuten salaatiksi, joka meillä tehdään nykyään aina lähes samoista aineksista: frisèe-salaattia (tai muuta maukasta vihersalaattia), ruohosipulia hienoksi pilkottuna, tuorekurkkua, suolakurkkua, tummia viinirypäleitä. Ripottele päälle auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä sekä vaaleaa/tummaa balsamicoa.

Jätä lapsi yksin nukahtamaan... :)



Tiina

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Täytetyt kesäkurpitsat

Tykkään tehdä kaikkea täytettyä. Paprikan ja tomaatin poistuttua ruokavaliosta olemme nautiskelleet pääasiassa täytetyillä kesäkurpitsoilla. Oisko vinkkejä mitä muuta voi täyttää? Sieniä joo, mutta ne on melkein ainut ruoka mitä lapset ei niin mielellään syö.

Tässä versiossa täytteeksi tuli kesäkurpitsan sisuksen lisäksi jauhelihaa. Vasta viimeistelyvaiheessa eriytettiin allergisille ja ei-allergisille omat, juustolla. On todella maukasta ja näppärää. Täytteenkin voi muotoilla oman maun mukaan. 
Pese huolella kesäkurpitsat, halkaise ja koverra sisus erilliseen astiaan. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja kesäkurpitsat pellille tai uunivuokaan uuniin pehmenemään siksi aikaa kun teet täytteen.
Täytteenä oli siis jauhelihaa, jonka maustoin valkosipuli-rosmariini sormisuolalla, musta- ja maustepippurilla, valkosipulilla, oreganolla ja tuoreella basilikalla. Paistovaiheessa lisäsin joukkoon kesäkurpitsan koverretut sisukset ja höyrytin ylimääräiset nesteet pois. Kun täyte on valmista, lusikoin sen pehmenneisiin kesäkurpitsanpuolikkaisiin ja kuorrutin osan juustolla. Lopuksi gratinoin juustot uunissa. Lisukkeena raikas salaatti ja riisiä.



Minulle tuntuu olevan todella vaikeaa ulkoistaa ruuanlaittoa, mutta yritin olla poissa jälkiruuan tekovaiheessa. Mies paistoi meille letut, riisivaniljajäätelöllä ja kotitekoisella omenahillolla. 



Riisijäätelö, joka sopii meille kaikille <3 Makeutusaineena käytetty dekstroosia (glukoosia), mutta ainakaan meidän herkkä vilja-allergikko ei saanut oireita.



Tiina

Illan pimetessä vol2

Meillä oli Eino-myrskyn aikaan sähköt poissa koko päivän. Ja se päivä oli meille liikaa. Kyllä siinä huumori alkoi loppua, kun yhden leivätkin oli pakastimessa eikä mitään ruokaa voinut tilata/hakea kotiin. Tai minnekään mennä lasten kanssa syömään. Jotenkin siinä hetkessä tunsi itsensä aika pieneksi. 



Mies tuli työmatkalta kotiin <3


Ukkokultain oli siellä työmatkallaan ja perjantaina juttelin lasten kanssa mitä syötäisiin. Lapset tiesivät, että olin käynyt käsien kanssa lääkärissä ja isompi rakkaista ehdotti "Äiti, syödäänkö ranskalaisia ja nakkeja." Kyllä, ja mehän syötiin. Otin riskillä pakastealtaasta ranskalaiset (Oolannin uunirapeat), ja näin pienestä meillä oikeasti ilo irtoaa. Vilja-allergikko ei saanut oireita. Meidän allergikko on niin herkkä, ettei ravitsemusterapeutti suositellut mitään valmiita perunatuotteita (muuta kuin Oolannin perunamuussia) pakasteesta. Olen kaikkiin laatikoihin ja uuniperunoihin viipaloinut itse. Hyväähän se itse tehty on. Parasta kaikin puolin. Mutta käsien kivutkin on sitä luokkaa, ettei tarvii kohta pilkkoa mitään. Ehkä nyt tiputaan sen 6%:in toiselle puolelle näiden eineksiemme kanssa, mutta menkööt. Pääasia, että lapset ovat onnellisia ja mun kädet lepää vähän aikaa.

 Ehdoton iltapalasuosikki ovat marjat pakastimesta. Tällä kertaa mansikkaa ja vadelmaa.

 Soija-allergiselle kaurapohjainen Oatlyn vaniljakastike.
Vilja-allergiselle soijapohjainen vaniljakastike.

Varsinkaan vilja-allergiselle (maissiallergiselle) ei ole jugurtteja tarjolla kuin yhtä sopivaa, niin meillä joskus syödään myös Poly Popeja.


Tiina