Uutta virtaa keittiöön!

Vaikka tykkään todellakin tehdä ruokaa, on varsinkin arkena mielikuvitus joskus aika tiukilla. Tuntuu, että kaupasta kantautuu aina samat ainekset ja samat ruoat pyörii viikosta toiseen pöydässä. Oman haasteen tuo se, että yhdelle pitää olla maidotonta, kahdelle kalaton, eikä liha oikein maistu kuin perheen iskälle. Kokoliha menee oikeastaan vain broilerin tai kalkkunan fileinä, punaista lihaa meillä menee ainoastaan jauhelihana. Itse olen syönyt edes sitä jauhelihaa vasta n.8 vuotta. Lopetin punaisen lihan syömisen ollessani 12-vuotias, koska se maistui mielestäni pahalta. Ja maistuu välillä vieläkin. En esimerkiksi ole eläissäni tilannut ravintolassa lihaa, missään muodossa. Töissä syön vieläkin kasvisruokaa. Kotona minulla on tapana tehdä ruokaa niin, että siitä riittää useammalle päivälle, myös miehelleni töihin evääksi tai lapsille iltaruoaksi vielä seuraavana päivänä.

Saimme isovanhemmiltani ihanan padan lahjaksi.

Joulun jälkeen kokeilin tehdä ensimmäisen karjalanpaistini, ja sehän onnistui. Kaikki söivät ja liha oli hyvää! Sen jälkeen olen tehnyt padassa aika paljon ruokaa. Helppoa ja hyvää pienellä vaivalla. Käytännössä vain mielikuvitus on rajana. Viimeisin ruoka oli riisi ja kanakastike padassa :)

Ensimmäiseksi sekoitin ja kiehautin nesteen: 2,5dl kookoskermaa (teen kaikki ruoat maidottomina) sekä 3,5dl kasvislientä (vettä + 1 Fond "du chef" kasvisfondi).

Paistoin 450g maustamattomia broilerin filesuikaleita pannulla öljyssä (vain pinta kiinni riittää), sekä maustoin broilerit sormisuolalla ja mustapippurilla. 

Kaadoin pataan nesteen, broilerit, 2dl riisiä, 1prk valutettuja ananaspaloja sekä 150g sinihomejuustomuruja. Sekoitin ainekset padassa ja laitoin 200 asteiseen uuniin. Aluksi paistoin ilman kantta, ja ensimmäisen sekoituksen jälkeen laitoin kannen kiinni. Taisin sekoittaa vielä kerran, kunnes ruoka oli valmista. Ja nyt älkää kysykö kuinka kauan pidin sitä uunissa :D en nimittäin ikinä katso kelloa kun leivon tai teen ruokaa. Tämä on valmista kun riisit ovat kypsiä :) tuo juusto ei täsmään maidottoman kanssa, mutta kun ei ole allergiaa niin kuumennettuna voi pieniä määriä mausteeksi laittaa. Ja koko perhe tykkäsi. nam.

Mutta, perjantaina on tentti, joten nyt pieni blogikierron ja lukemaan!

Tiina

Mitäpä muutakaan kaupasta taas mukaan tarttui :)

Perheen naiset hemmottelivat viikon aluksi itseään uudella kynsilakalla. No, okei, parilla uudella kynsilakalla :D Mä oon jäänyt täysin koukkuun Mavalan kynsilakkoihin. Ihanat värit, sopivan kokoinen pullo, vaikka lakkaankin joka viikko, kestää leipomisen ja muut kotityöt. Lisäksi kuivuu nopeasti ja tasaisesti. Puolen vuoden aikana kokoelmasta on tullut tällainen:

Vasemmalta alkaen kaksi ensimmäistä on tämän päivän hankintoja, nro 29 Glasgow sekä 19 Hong Kong. Viime vuoden loppu kesän suosikkini 67 Amsterdam. Syksyllä opiskelujen takia asuminen Joensuussa vaati 4 uutta väriä: 52 Toulouse, 75 Miami, 34 Nicosia sekä 86 Olbia. Uusimpiin hankintoihin kuuluu myös ihana 56 Riga.

Onko muita näihin Mavalan lakkoihin hurahtaneita? Mulla on vaikeuksia ohittaa hylly, veikkaankin, että ennen kesää kokoelma on laajentunut..... Muutama todella houkutteleva kesän uutuus odottaa vielä ostamista. Oletteko muuten törmänneet Mavalan muihin tuotteisiin Suomessa?

Uusien värien testaus :)

Huomaan, että kevät saapuu. Olo on virkeämpi ja samalla levottomampi. Olen tuottelian syksyllä. Kesän lähestyessä on vaikeaa pysyä paikoillaan ja keskittyä. Tänään kaupasta lähti kotiin myös tulppaaneja. Mikä on lempivärinne tulppaaneissa? Itse pidän ehkä eniten valkoisista ja vaaleanpunaisista. Mutta ostan kyllä kaikenvärisiä, riippuen sen hetkisestä mielialasta ja sisustuksen väristä.

Vielä sormille uutta väriä!

Muutamista viimeaikojen hankinnoista ja luottotuotteista myöhemmin lisää.

Tiina



Mummolassa

Meidän perheen hiihtoloma alkoi aktiivisella visiitillä mummolaan. Lapset ikävöivät koko ajan kumpaankin mummolaan. Käymme aika harvoin, koska välimatkaa on toiseen mummolaan lähes 600km. Toinen on kuitenkin vähän lähempänä, tunnin ajomatkan päässä. Ikävä tuntuu silti olevan kova. Ja ymmärtäähän sen. Isovanhempien lisäksi toisessa mummolassa asustavat lasten parhaat kuomat, koirat Essi ja Alma :)

Essi <3

Alma <3

"Tyttöjen" lämpimät talviasut :)



Koirien kanssa leikkimisen lisäksi viikonloppuun mahtui luistelua, jääkiekon pelaamista, hiihtoa, "mäkihyppyä", pulkkamäkeä, lepoa ja vierailu myös isomummolassa. Ostin itselleni mailankin, sitten nuoruusvuosien, ja pääsin miesväen kanssa kokeilemaan uusia luistimiani ;)

Olen niin onnellinen, että viimeinkin ostin uudet. Aikaisemmissa luistimissa jalat väsyivät helposti ja kävely tuntui luistelun jälkeen alkuun epämiellyttävältä. Ongelma poissa. Olin vähällä ostaa myös itselleni hokkarit, mutta päädyin näihin, eikä kaduta. Aivan loistavat jalassa, ei väsymistä, eikä mitään muitakaan sivuvaikutuksia. Peli kulki ja maaleja tuli :D





 Isomman taidonnäyte.



Eikä jäänyt maaleitta pienmieskään. Tosin maalivahti taitaa olla harhautettuna tässä kuvassa :)

 Pienemmän hiihtotyyliä <3

Isompi mäkihyppyharjoituksissa.

Tänä talvena olemme ostaneet lapsille uudet pulkat. Löysin ennen joulua nämä herkullisen väriset Stigan pulkat. Värin lisäksi laskumukavuus ja luisto todella hyvät.

Koska näitä perheen pienimpiä ei vielä yksin voi antaa laskea pulkalla mäkeä, ja liukuri on ehkä hieman hankala käytössä, ostimme myös tällaiset Wuuuf-liukurit. Näillä jopa minä uskalsin laskea mäen päältä :P Lasten kanssa todella kätevät. Pehmeä istua, sivuissa käsikahvat, jalat jäävät vapaaksi jarrutusta ja ohjausta varten ja liuku mainio. Linkistä löytyy lisää Wuuuf- tuotteita. Täytyy itsekin tutustua paremmin.

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä minun isovanhempieni luona.

Viikko perheen yhteistä lomaa. Tätä onkin odotettu. Olen ollut koko tammikuun viikot poissa kotoa opintojeni takia. Kaikki vähän väsähtivät kuukauden aikana. Nyt lepo sekä yhdessäolo tulevat tarpeeseen.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Tiina

Kielestä ja identiteetistä

Olemme mieheni kanssa alkaneet seuraamaan YLE Teemalta tulevaa viisiosaista tiededokumenttia Sanojen planeetta. Teemalta tulee muutenkin ajoittain hyviä dokumenttisarjoja, mutta tämä miellytti minua henkilökohtaisesti hyvinkin paljon :) Eilisessä jaksossa pohdittiin kielen ja identiteetin välistä suhdetta, vaikuttaako kieli identiteettiimme ja siihen miten ajattelemme. Viikottaiset jaksot ovat katsottavissa verkossa esityspäivästä viikon eteenpäin. Suosittelen!

Itse olen käynyt läpi kieli-identiteettikriisin. Samalla siinä kai muokkaantuu ihminen muutenkin, olen huomannut. Olen alunperin kotoisin savosta, mutta muutin Turkuun opiskelemaan yli kymmenen vuotta sitten. Minun ja paikallisten kieli sekä ajattelu törmäsivät kovalla rytinällä. Olen aina ollut kova puhumaan, mutta palattuani syksyllä kesätöiden jälkeen takaisin Turkuun, huomasin olevani keskimäärin 2 viikkoa hiljaa. En vain saanut sanaa suustani, koska oma kieleni poikkesi omiin korviini niin paljon muiden käyttämästä kielestä. Tästä päästiin yli, kun jäin myös kesätöihin Turkuun. Työskentelin Turun keskustassa, ja minulla myyjänä sekä ostajalla, vanhaa turun murretta puhuvalla rouvalla jäi asiat kerran hoitamatta, koska minä en ymmärtänyt häntä eikä hän minua. Siitä alkoi oma henkilökohtainen pohdinta kuka olen ja miten kieleni minut määrittelee.

Olen ennen Turkua, Turussa asuessani ja sen jälkeen asunut joitain aikoja ulkomailla. Varmasti kaikki vastaavissa tilanteissa olleet allekirjoittavat, kuinka hämmästyttävää on huomata ajattelevansa vieraalla kielellä, tai nähdä unia muulla kielellä kuin omalla äidinkielellään.

Turun jälkeen olemme asuneet mm. Helsingissä ja Jyväskylässä. Isäni joskus mainitsi minulle, että nyt kun olet ollut kotona (vanhempieni luona) taas muutaman päivän, alat olla oma rento itsesi. Hän ilmeisesti koki, että puhutun kieleni muutoksen myötä myös koko olemukseni oli muuttunut. Ja varmasti osittain näin oli käynytkin. Ja kun nyt taas tällä hetkellä asun savossa, saan välillä kommentteja kuinka kielestäni kuulee etten ole täältä :O

On savon murteeni tasoittunut paljon ja saanut vivahteita niin Turusta kuin Helsingistäkin, mutta paljon sitä on nyt tullut takaisin. En siltikään tunne enää olevani savolainen. Olenkohan koskaan tuntenutkaan, koska olen aina sanonut olevani puhdas sekoitus savolaista ja karjalaista :) Ehkä perintötekijöitä jakaessa minulle on lirahtanut vähän reilummin sitä slaavilaista verta ja sisarelleni savolaista, mene ja tiedä ;)

On myös ollut hyvin mielenkiintoista seurata omien lasten kielenkehitystä. Vanhempi oppi puhumaan asuessamme Helsingissä. Hän puhuu vieläkin samalla tavalla ja kaipaa koko ajan takaisin Helsinkiin. Pienempi puolestaan aloitti sanailunsa täällä savossa ja reippaasti viäntää. Sieltää tulee mie ja sie ja paljon muuta. Varsinkin päikkäripäivien jälkeen. Mutta kun olemme perheen kesken kotona, hänenkin puheensa muuttuu. Pakko jakaa hulvaton pienen ihmisen sanaleikki ja mikä ilo syntyi, kun hän tajusi itsekin sanailunsa jujun. Tulimme yhtenä päivänä kotiin kun hän ilmoitti takapenkiltä:

"Nyt minä keksin. Voisin ottaa keksin!" ja mikä nauru päälle "keksin ja keksin, hehhehheee!"

Kyllä siinä nauratti kaikkia muitakin. Pienten sanaleikit ovat niin hellyyttäviä :)

Turun vuosien kunniaksi loppuun vähän Heli Laaksosta.

Rentouttavaa viikonloppua!

Arjen parhaita aamuja...

ovat ehdottomasti aamut, kun lasten päiväkodilla on perheiden yhteinen aamiainen. Lapset odottavat näitä aamuja meillä melkein enemmän kuin aikuiset. Ja voin sanoa, että meillä isi ja äiti nauttii näistä aamuista suunnattomasti. Eilen, kun lapset tulivat hoidosta, oli kiire ilmoittaa riemusta kiljuen jo ovelta "Äiti, huomenna on yhteinen aamiainen!" :) Vaikka teen nyt opintoja kotona, kirjoitan, niin ehdottomasti kävin päikkärillä puurolla. Eikä se tarjoilu lopu pelkkään puuroon. Puuron kanssa on yleensä marjoja tai itsetehtyä kiisseliä, kahta erilaista leipää, leivän kanssa leikkelettä, juustoa, salaattia, tomaattia, paprikaa ja kurkkua. Tänä aamuna tarjolla oli myös omenalohkoja. Juotavaksi, maitoa, tuoremehua, kahvia ja teetä. Lisäksi tapaa muita vanhempia ja voi vaihtaa kuulumisia ja tutustua epävirallisemmissa merkeissä. Päiväkodilla on myös ollut tarjolla mm. laskiaistiistaina vanhemmille laskiaisen ja ystävänpäivän kunniaksi laskiaispullakahvit. Pullat olivat itsetehtyjä ja kahvit sai nauttia, kun haki lapset hoidosta. Ihana tapa ottaa koko perhe huomioon, ja tiivistää kodin ja päiväkodin yhteistyötä.

Kävimme muutama viikko sitten päiväreissulla Helsingissä. Lähtökohtana oli, että päivän ohjelma suunnitellaan lasten mukaan. Aamulla vierailimme ensin serkkuni ja lasten suloisen pienen pikkuserkun luona. Olemme muuttaneet muutama vuosi sitten pois Helsingistä. Vanhempi lapsista on siitä saakkaa ikävöinyt kotiin, missä ajaa raitiovaunuja. Joten pienmiehen toive toteutettiin ja ohjelmassa olikin liikkuminen ratikalla :D Kyllä sitä voi saada pienen niin vähällä niiiin onnelliseksi <3

Yksi hauskimmista kohteistamme oli Lasten kaupunki, eli Sederholmin talo aivan Senaatintorin kupeessa. Voin lämpimästi suositella kaikille, niin isoille kuin pienemmillekin. Meillä lapset ja aikuiset viihtyivät. Ylhäällä oli mummolassa ihan oikea mummokin, joka jutteli mummojen juttuja vierailijoille :)

Alakerrassa oli mm. rooliasuja, käsinukkeja, näyttämö ja muuta rekvisiittaa oman tarinan tai näytelmän toteutukseen.

Alhaalta löytyi myös vanhanajan parturi-kampaamo ja suutari, kauppa, ja paljon muuta. Ylhäällä puolestaan oli lelunäyttely, vanha koulu karttavarastoineen sekä mummola.

Koska sää oli aika kehno, kävimme katsomassa elokuvan Rölli ja kultainen avain. Meidän 2,5-vuotias oli ensimmäistä kertaa elokuvissa ja hyvin meni olosuhteisiin nähden. Ehkä leffa oli aivan pienille liian pitkä, mutta isommille hyvinkin viihdyttävä.

Aurinkoista päivää kaikille!

Tiina 





Vihdoinkin!

Tätä blogia on siis tehty viimeiset kaksi vuotta, ja viimeinkin uskaltauduin. Kirjoittelen fiiliksiä omasta elämästäni. Ja luulen, että joukkoon osuu ajatuksenvirtaa ajankohtaisista tai muuten minussa ajatuksia herättäneistä asioista. Blogin otsikko "rakkautta auringon paisteen alla" kuvaa sitä, miten yritän tätä maailmaa ja ihmisiä ympärilläni ymmärtää. Kaikkea ei tarvitse eikä voi hyväksyä, mutta ymmärrystä tulee riittää mitä kummallisemmille elämän ilmiöille. Sen olen tähän ikään jo oppinut. Tästä se lähtee. Vähän jännittää :)

Mutta jos kerron alkuun mitä elämääni tällä hetkellä kuuluu. Olen ollut päätoimisena opiskelijana syyskuusta alkaen, ja opinnot kuuluvat sarjaan Ei Ikinä. Minunhan ei ikinä pitänyt mennä naimisiin, ei saada lapsia, ei todellakaan opiskella tätä ammattia mikä minulla on, eikä tehdä paljon muutakaan. No, elämäni suurimmat ilot ovat lapseni <3 ja mieheni, enkä voisi muuta ammattiakaan nyt kuvitella. Siihen liittyen aikani menee nyt näiden parissa:

Kävimme eilen kirjastossa (käymme aika usein :)), ja lapset menevät suloiseen kirjastohuumaan. Illat on hoitopäivienkin jälkeen aika rauhallisia, kun on käyty tankkaamassa kirjastosta luettavaa. Olen todella iloinen siitä, että vaikka kumpikin on liikkuvaista lajia, varsinkin vanhempi rakastaa kaikkea urheilua, niin myös kirjat ja lukeminen kiinnostaa ja rauhoittaa molempia. Tässä lasten eilinen saalis, joka oli aika kohtuullinen tällä kertaa:

Myös neulominen on asia, jota en IKINÄ sitten niiden epämuodostuneiden ja eri kokoisten pakollisten seiskaluokan lapasien jälkeen varmasti tee. 1,5 vuotta on nyt puikot heiluneet ja eilen aloitin itselleni säärystimet. Sain viimeinkin hankittua itselleni uudet ihanat luistimet, joten onhan ne säärystimetkin saatava. Kuvassa myös pienemmälle lapselleni syksyllä neulotut säärystimet.

Jos vielä loppuun päivän uutinen, jota jäin miettimään.
Poden huonoa omatuntoa siitä, että pienempi meni niin aikaisin hoitoon (1v3kk). Mutta tiedän, että meillä on hyvä päiväkoti ja olen varmasti parempi äiti, kun saan toteuttaa myös omia ammatillisia tarpeita. Mutta uskon, että uutisessa mainitulla kellokorttimallilla voidaan saada hyviä uudistuksia aikaan, mikäli se suunnitellaan ja testataan hyvin ennen laajempaa käyttöä.


Tässäpä alkua :D

Tiina