Olemme mieheni kanssa alkaneet seuraamaan YLE Teemalta tulevaa viisiosaista tiededokumenttia Sanojen planeetta. Teemalta tulee muutenkin ajoittain hyviä dokumenttisarjoja, mutta tämä miellytti minua henkilökohtaisesti hyvinkin paljon :) Eilisessä jaksossa pohdittiin kielen ja identiteetin välistä suhdetta, vaikuttaako kieli identiteettiimme ja siihen miten ajattelemme. Viikottaiset jaksot ovat katsottavissa verkossa esityspäivästä viikon eteenpäin. Suosittelen!
Itse olen käynyt läpi kieli-identiteettikriisin. Samalla siinä kai muokkaantuu ihminen muutenkin, olen huomannut. Olen alunperin kotoisin savosta, mutta muutin Turkuun opiskelemaan yli kymmenen vuotta sitten. Minun ja paikallisten kieli sekä ajattelu törmäsivät kovalla rytinällä. Olen aina ollut kova puhumaan, mutta palattuani syksyllä kesätöiden jälkeen takaisin Turkuun, huomasin olevani keskimäärin 2 viikkoa hiljaa. En vain saanut sanaa suustani, koska oma kieleni poikkesi omiin korviini niin paljon muiden käyttämästä kielestä. Tästä päästiin yli, kun jäin myös kesätöihin Turkuun. Työskentelin Turun keskustassa, ja minulla myyjänä sekä ostajalla, vanhaa turun murretta puhuvalla rouvalla jäi asiat kerran hoitamatta, koska minä en ymmärtänyt häntä eikä hän minua. Siitä alkoi oma henkilökohtainen pohdinta kuka olen ja miten kieleni minut määrittelee.
Olen ennen Turkua, Turussa asuessani ja sen jälkeen asunut joitain aikoja ulkomailla. Varmasti kaikki vastaavissa tilanteissa olleet allekirjoittavat, kuinka hämmästyttävää on huomata ajattelevansa vieraalla kielellä, tai nähdä unia muulla kielellä kuin omalla äidinkielellään.
Turun jälkeen olemme asuneet mm. Helsingissä ja Jyväskylässä. Isäni joskus mainitsi minulle, että nyt kun olet ollut kotona (vanhempieni luona) taas muutaman päivän, alat olla oma rento itsesi. Hän ilmeisesti koki, että puhutun kieleni muutoksen myötä myös koko olemukseni oli muuttunut. Ja varmasti osittain näin oli käynytkin. Ja kun nyt taas tällä hetkellä asun savossa, saan välillä kommentteja kuinka kielestäni kuulee etten ole täältä :O
On savon murteeni tasoittunut paljon ja saanut vivahteita niin Turusta kuin Helsingistäkin, mutta paljon sitä on nyt tullut takaisin. En siltikään tunne enää olevani savolainen. Olenkohan koskaan tuntenutkaan, koska olen aina sanonut olevani puhdas sekoitus savolaista ja karjalaista :) Ehkä perintötekijöitä jakaessa minulle on lirahtanut vähän reilummin sitä slaavilaista verta ja sisarelleni savolaista, mene ja tiedä ;)
On myös ollut hyvin mielenkiintoista seurata omien lasten kielenkehitystä. Vanhempi oppi puhumaan asuessamme Helsingissä. Hän puhuu vieläkin samalla tavalla ja kaipaa koko ajan takaisin Helsinkiin. Pienempi puolestaan aloitti sanailunsa täällä savossa ja reippaasti viäntää. Sieltää tulee mie ja sie ja paljon muuta. Varsinkin päikkäripäivien jälkeen. Mutta kun olemme perheen kesken kotona, hänenkin puheensa muuttuu. Pakko jakaa hulvaton pienen ihmisen sanaleikki ja mikä ilo syntyi, kun hän tajusi itsekin sanailunsa jujun. Tulimme yhtenä päivänä kotiin kun hän ilmoitti takapenkiltä:
"Nyt minä keksin. Voisin ottaa keksin!" ja mikä nauru päälle "keksin ja keksin, hehhehheee!"
Kyllä siinä nauratti kaikkia muitakin. Pienten sanaleikit ovat niin hellyyttäviä :)
Turun vuosien kunniaksi loppuun vähän Heli Laaksosta.
Rentouttavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti