Jämätuunausta

Oon täällä jo aikaisemmin laittanu vinkkiä täytetyistä kesäkurpitsoista. Yleensä me keitetään niiden kaveriksi vielä esimerkiksi riisiä. Tällä kertaa ajattelin tehdä pienempiä ja lisukkeen sisältäviä versioita. Täytteeseen kuullotin pilkottua purjoa pannulla, ruskistin jauhelihan (maustoin suolalla) ja höyrytin kaapsuttamani kesäkurpitsan sisällöstä ylimääräiset nesteet pois pannulla. Lisäsin seokseen 2 pientä kuutioiksi pilkottua ja kiehautettua punajuurta sekä valmiiksi keitettyä kvinoaa. Maustoin vielä suolalla, tuoreella basilikalla sekä ruohosipulilla. Toimii.

 Täytettä jäi jonkin verran yli, joten paistoin niistä vielä pihvejä. Lisäsin seokseen tilkan vettä sekä perunahiutaleita sitomaan aineksia toisiinsa. Vaivasin taikinan ja paistoin pihvit pannulla jouksevalla Floralla.

 Jämistä tuunautui herkullinen välipala.

Kiukuttelin tuossa taannoin, kun täältä ei meinaa saada mitään muuta kuin jauhoa ja yhdestä kaupasta riisipastaa. Nyt ei tarvii kiukutella enää. Sain viimeinkin tilattua Ruohonjuuresta täydennystä kaappeihin. Tilasin mm. erilaisia muroja, leipäjauhoa, tattarinuudeleita, molemmille lapsille sopivia riisikakkuja ja kokeiluun karkkeja, jotka saattaisivat sopia pienemmällekin. Karkkia ei elo nyt niin kaipaa, mutta onhan hän jo niin iso, että ymmärrän, jos välillä harmittaa esim. kun kavereiden synttäreillä toiset saa karkkia ja itse rusinaa, aina.
Meillä syödään marjakiisseleitä kotonakin (ja päikkärissä) paljon, joten kyllä mua vähän harmitti lasten puolesta, kun eilen päikkärissä toiset oli saanu pannaria ja meidän lapset mustikkasoppaa.....

Etsin itselleni kevättakkia, kunnes tulin toisiin aatoksiin. Tää mun takki ei oo uusi, ei oo kiiltävä, ei loista muotiväreissä, ei oo made in china, eikä muutenkaan täytä nykypäivän kriteereitä.Mun takki on ollu mulla n.10 vuotta käytössä, siinä lukee Tiklas made in Finland ja se on mun mummin perintöä. Kannan sitä lämmöllä ja rakkaudella <3


Tiina

Iloisia hetkiä

Aurinko paistaa ja elämä on ihan mallillaan. Mikäs tässä on ollessa. Pieniä arjen vastoinkäymisiä, mutta mitäs niistä, ei kai sitä ilmankaan kukaan ole. Täytyy vaan osata katsoa asioiden hyviä puolia, tai sitä, mitä hyvää vastoinkäymisistä seuraa. Välttämättä sitä ei siinä tilanteessa jaksa ajatella, ei edes huomaa. Mutta aika antaa ajatuksillekin tilaa. Onneksi.

Tämä illallissalaatti sisälti (muistaakseni) mm. frisée-salaattia, herneenversoja, kurkkua, purjoa, kvinoaa, broileria, kuivattuja mustikoita sekä puutarhavadelmia (kuvassa osittain huurussa vielä pakastuksen jäljiltä). Kevään aikana en ole enää edes kaivannut hedelmiä meille. Olen lanseerannut salaatteihinkin marjoja (mustaherukoita, vadelmia, puolukoita).

 Niin yksinkertaista, mutta niin menestyksekästä! Pikkumies söi iltaruualla 14 (!) pinaattilettua. Tein Farinan (Vuohelan herkun) lettujauhoista munattomia, maidottomia, viljattomia ja soijattomia pinaattilettuja. Ja teen uudelleen.

Perheen urheilumiehen jääkiekkokausi päättyi turneusotteluihin. Oli ne niin suloisia <3

Tämän rakkaan muruseni kanssa vietin illan Jenni Vartiaisen keikalla <3

Antaa siis auringon paistaa!

Tiina

Hitsi, nehän onnistu!

Se oli ensimmäinen kommenttini, kun otin pikkuleivät pois uunista. Odotukset eivät olleet tälläkään kertaa kovin korkealla. Aina kun kokeilee jotain uutta, on lopputulos täysi yllätys eikä varsinkaan ulkonäkö miellytä, vaikka ihan hyvältä maistuisikin. Tein lapsille suklaapikkuleipiä Farinan (Vuohelan kerkun) piirakkapohjajauhoseoksesta. 

Suklaapikkuleivät

1pkt Farinan piirakkapohjajauhoseosta

2dl juoksevaa margariinia

2tl kananmunan korviketta

3rkl vettä

suklaarouhetta

+ 1rkl vettä

Sekoitin jauhoseoksen ja juoksevan margariinin tasaiseksi massaksi. Vaahdotin kananmunankorvikkeen sekä veden keskenään ja lisäsin taikinaan. Lopuksi lisäsin suklaarouheen (Dammenbergin leivontasuklaata) ja 1rkl vettä.

Pyörittelin suoraan kulhosta käsissä taikinasta palloja pellille leivinpaperin päälle. Kädet jauhotin kuvan riisijauholla (ostin Tuorepuodista). Paistoin pikkuleivät 200 asteessa 10 minuuttia. Taas hyvää ja tosi helppoa.

Illallisella tuttua ja turvallista kasviksia ja kanaa. Kuva ei kyllä tee oikeutta tälle kestoherkulle. Tällä kertaa sekoitin kulhossa öljyyn sormisuolaa ja kasvismaustetta (yrttejä), puolikkaan purjon pilkottuna sekä yhden yksikyntisen valkosipulin neljään osaa leikattuna. Kasviksina bataattia, perunaa ja parsakaalia (sekoittelin öljyseoksessa ennen vuokaan laittamista). Kanojen pinnat paistoin ensin pannulla ja maustoin valkosipuli-rosmariini sormisuolalla. Nostelin kasvisten päälle ja haudutin uunissa (puolet ajasta folion peitossa) 200 asteessa. Tän tyyppistä meillä syödään aika usein. Tai erilaisia pata- ja keittoruokia. Ainekset kun on rajalliset, enkä edelleenkään tee muille eri ruokaa, niin aika simppelillä setillä mennään vielä varmasti pitkään. Tai ainakin niin kauan kun mä oon ylityöllistetty kodin ulkopuolellakin.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Tiina

Helppoa herkkua

Niin. Nykyään on tarjolla vain helppoja herkkuja. Yritän olla itselleni armollinen. Olen ollut yli viikon sairaana eikä loppua näy, mutta viikon päästä olisi ystäväperheen synttärijuhlat ja lapsille otamme mukaan eväitä. Olen aina tarjonnut eväsvaihtoehtoa mm.isomman kaverisynttäreille ja se on todellakin jees. Välillä ollaan menty täysin omilla eväillä, välillä puoliks eväillä ja joskus kokonaan ilman. Yhdet kaverisynttärit oli paikallisessa keilahallissa ja voi jeee mikä vastaanotto kun kävin kysymässä tarjoiltavia tuotteita. Tarjoilut tuli hallin puolesta. Sillä sekunnilla päätin, ettei meidän synttäreitä vietetä ainakaan siinä puljussa, vaikka jollain heikolla hetkellä ehdittiin jo niin suunnitellakin. Ei voi ymmärtää.

Mutta aloittelin leipomisen (pakastin tyhjä) jo tänään. Salaa haaveilen maanantaina töihin menosta. Tosin mulla on ollut todella rikkinäisiä viikkoja töissä tämän vuoden puolella. Syistä voin avautua myöhemmin. 

Tein jo oman mussukkani synttäreille minimuffineja Vuohelan herkun kakkujauhoseoksesta. Niistä tuli niin hyviä, että tänään tuunasin samanmoisia, mutta raparperihillon tilalla oli lakkoja.

Ainekset ovat yksinkertaisuudessaan tässä: 2 pakettia vuohelan suklaakakkujauhoseosta, 3dl juoksevaa maidotonta margariinia -> nämä sekoitetaan hyvin keskenään ja lisätään seokseen huolella sekoittaen suklaarouhe (käytin 2/3 kuvan määrästä, suklaa Dammenbergin leivontasuklaata) sekä lakkoja (käytin kuvan määrästä n.3/4). Uuni 190 asteeseen ja parhaiten nämä onnistuvat minimuffinivuoissa (kuvassa alla Ikean vuokia). Nää oli aika herkkua vaniljajäätelön kanssa. 

Onneksi lapset tykkäävät hyvin yksinkertaisista ruuista. Maukkaan kinkkukastikkeen saa nopeasti pilkkomalla puolikkaan purjon ja 400g (2pkt:a) Vatajan ylikypsää kinkkua. Kuullotin purjon öljyssä pannulla ja lisäsin kinkut. Kun kinkut saivat hiukan väriä lisäsin riisi- ja kookoskermaseoksen (4dl riisikermaa ja 2dl kookoskermaa). Valmiin kastikkeen maustoin mustapippurilla ja valkosipuli-rosmariini sormisuolalla. 

Tiedoksi, että Moilanen on lopettanut riisipastan ja -spaghetin valmistuksen. Tosi harmi, koska ne olivat tällä kylällä ainoat, jotka ihan varmasti meille kävi. Tuorepuodista löysin riisispaghettia ja nuudeleita, mutta puhtaasti riisipastaa ei ole koko kaupungissa. 

Ostatteko esim. kuiva-aineita verkosta, mikäli paikkakunnalla on huonot valikoimat?

Meidän täytyy alkaa siirtymään pikkuhiljaa myös ruoka-aineissa verkko-ostoihin.

Tai muuttaa....

Tiina