Synttärihumua

Huomenna ihana rakas esikoiseni täyttää 6 vuotta. Poika voi hyvin, mutta äidillä on taas ikäkriisiä. Mun pieni mussukka. Toisaalta, on hän aika ihana iso mussukka nyt. Poikien maailma on ollut muuten aika vieras, kun en omista yhtään veljeäkään. Oman pojan myötä identiteetti pojan äitinä on kasvanut ja kehittynyt ja jatkaa varmasti vielä kehittymistään lapsen kasvun mukana. Alku oli minulla hankalaa, mutta jotenkin alun kokemusten myötä olen vain vahvistunut ja saanut tietynlaista rauhaa omaan olemiseen äitinä. Selkeästi tämä on vaikuttanut myös lapseen ja hänen olemiseensa. Nyt pystyn jo nauttimaan kokonaisvaltaisesti. Rakkaus omaan lapseen ei missään vaiheessa ole ollut katkolla, vain oma identiteetti äitinä on hakenut uomiaan. Pienemmän, tyttösen, kanssa juttuun tuleminen on ollut tietyiltä osin helpompaa, mutta koska olemme luonteeltamme aika samanlaisia, ei yhteenotoilta vältytä tässäkään suhteessa.

Pienellä miehellä on ollut juhlien täyteinen viikonloppu. Perjantaina oli kaverin synttärit ja eilen omat. Kyllä se juhliminen on rankkaa tuossakin iässä :) samat kaverit molemmissa juhlissa ja pientä turnausväsymystä oli meillä jo lauantaina havaittavissa. Juhlat menivät hyvin ja kaikilla oli hauskaa.

Omien lasten synttäreillä olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että meidän lapset saavat syödä kaikkea mitä on tarjolla. Neidiltä oli tällä kertaa vain kiellettynä tuore ananas (josta muuten itsekin sain kunnon kohtauksen illalla) sekä lätkäkarkit. Niiden tilalle oli hankittu muuta sopivaa. 

Juhlien teema ei tullut varmasti kenellekään yllätyksenä.

Tarjolla oli maalivahdin prosciuttorucola-sämpylöitä, cheerleaderin hedelmähuiskuja, All-Stars-mokkapaloja, lätkäkarkkeja, jääkiekkokeksejä, ulkojääkakku sekä raparperisuklaa-minimuffineja ja sipsejä/maissinaksuja. 

Kevään ekoissa harkoissa pikkumies pääsi maalivahdiksi, vaikka vuoro piti olla vasta viikon päästä. Kyllä oli onnellinen pieni maalivahti. Sitä tulee itsekin niin hyvälle tuulelle kun näkee miten toinen nauttii.

Luntakin satelee, joten viikko ei voi alkaa kuin hyvin!

Tiina

Sittenkin uusi lehti uudelle vuodelle

Meillä on pikkuneidille tosiaan maissi alkanut sopimaan. Ajatukset tulee vähän hitaalla perässä ja vasta tänään tajusin kaupassa, että meillähän alkoi vuosi aivan uudelta pohjalta taas, ruokien suhteen nimittäin. Mitä kaikkea sitä voikaan ostaa kaupasta! Toisaalta vois huudahtaa: Missä kaikessa maissia onkaan!?!

Teimme vielä pienen reissun loman päätteeksi Jyväskylän Peukkulaan. Olemme muutaman kerran käyneet HopLopissa silloin, kun isompi oli n.3-vuotias. Eikä sen jälkeen ole kenenkään (no okei lapsien joo) tehnyt mieli mennä. En tiedä, olemme olleet sen kaksi kertaa todella hiljaiseen aikaan, ja silti olo on ollut epämukava. Ideana ihan kiva, mutta... Peukkulassa vierailtiin ensimmäistä kertaa. Päivä oli mukava ja puuhaa riitti moneksi tunniksi. Toiminta-alue alkaa olemaan Peukkulassa liian pieni meidän isommalle, mutta positiivista paikassa on monipuolinen tekeminen. Lapset viihtyivät hyvin. Omien eväidenkin kanssa homma toimi moitteettomasti. Tuskin nyt ihan heti olemme menossa uudelleen, mutta positiivinen kokemus. Vauhtia ja touhua riitti.

 Kyllä sitä ihminen on juurtunut tapoihinsa ja ajatuksiinsa. Havahduin siihen, että seisoin tässä(kin) kaupassa katse harhaillen ja ajatellen "Siis en voi ostaa mitään näistä", kunnes pikku-M alkoi laittamaan tavaraa mun koriin ja luettelemaan "banaania, kurkkua, rypäleitä..." Suloinen pikkuiseni.

Peukkulassa pyörii taukoamatta lasten elokuvia, joita meidänkin pienet katsoivat hetken ennen lähtöä.

 Toiset käyvät Jyväskylä-retkillä Pandan tehtaalla, me käytiin Keljon marketeilla. Ei se mitään. Sinne oli tullut aika hyvä valikoima Dammenbergin suklaita. Ostimme jemmaan suklaita lapsille. Samalla löysimme sellaisia makuja mm. lasten jugurteista, joita ei täällä ole ja samoja kookoskeksejä, joita ostin Helsingistä. Taas kävi mielessä se tosiasia, kuinka erilaista olisikaan asua vähänkin isommassa kaupungissa. Kuinka paljon helpompaa ruokien löytäminen olisi. Jätämme tämän ajatuksen hautumaan.  

Vaikka päivä oli huippumukava, mua vähän jo ahdistaa isomman synttärit. Olen tavallisesti tehnyt aivan kaiken itse, mutta nyt ovat kädet siinä kunnossa, etten voi. Toisaalta ruokavalio on saatu viimeinkin kuntoon, mikä taas toi mukanaan sellaisia haasteita leipomiseen, joita en vielä ole selättänyt. Tässä nyt painiskelen sisäisen tuskani kanssa. Leivoin kuitenkin jo prosciuttorucola-sämpylöitä. Pahoin pelkään, etteivät lähde vuoasta irti. Mitähän keksis hätävaraksi.

Hyvää loppiaista ja tulevaa viikkoa!

Tiina

Hyvää uutta vuotta!

Meillä vuosi vaihtui perinteiseen malliin, aika rauhallisesti. Juttelimme mieheni kanssa, että ei edes muisteta milloin viimeksi olisi meillä ollut mitään isompaa tai menoja uuden vuoden aikaan. Vaihtuuhan se vuosi vaikka nukkuen :)

Siskoni kävi pikaisesti pienen tyttösensä kanssa meillä ennen kaupungin järjestämää ilotulitusta lapsiperheille. On ne niin hellyyttäviä nuo pienet ihmiset. Kaikista pienin, 1v3kk, bailasi ankarimmin. Meillä oli pientä välipalaa laitettuna ja hänen piti tietenkin päästä isompien lasten kanssa syömään samoja ruokia samaan pöytään, tanssimaan ja nauramaan. Ilotulituksissa hän "nautti" täysillä ja hihkui vielä niiden loputtuakin. Kotimatkalla oli bilehile hyytynyt <3

 Näistä on tullut meidän perheen suosikkeja: Tuorepuodista ostetut luomu lastut sekä erilaiset ruislastut maistuvat myös isommalle lapselle. Pienemmälle oli vastaavasti tarjolla jo aikaisemmin mainitsemiani raakacrackereitä, jotka ostimme Helsingistä Ruohonjuuresta. Maistoimme myös sieltä ostettuja maidottomia, munattomia ja viljattomia kookoskeksejä. Maukkaita!

Tuorejuustojen jne tilalle ostin nyt ensimmäistä kertaa hummusta. Isompi kapinoi nyt kaikkeen uuteen jostain syystä, mutta pienempi tykkäsi kovasti original hummuksesta. Hyvä! 

Onko jollakin hyväksi todettu hummusohje??

Aikuisille Tuorepuodista lähti maistiaisiksi olutcheddar. Hyvää sekin. Jos uutuuksista meidänperheessä mainitsisin vielä lammassalamin, sekin Tuorepuodista. Todella herkullista, vaikka itse olenkin enemmän kasvisten ystävä.

Appivanhempani toivat meille poron lihaa. Kylläpä käristys maistuikin hyvältä pitkästä aikaa. Helppoa ja herkullista.

Joulukinkun jämät saivat tänään uuden elämän juureslaatikossa. Raastoin suikaleiksi naurista, palsternakkaa, porkkanaa ja perunaa. Pilkoin puolikkaan purjon ja lisäsin pakastetut kinkkusuikaleet sekä mausteita (sormisuolaa, mustapippuria, valkosipulia ja Heikkilän kasvismaustetta), sekoitin kaikki vuassa keskenään ja päälle lorautin hieman rypsiöljyä sekä vettä. Suikaleet oli niin ohuita, että osasta ehti päät kärähtää ennen kun laitoin folion päälle, mutta tuoksu oli ihana, kasviten aito tuoksu.

 Koko perheellä ehdittiin vielä elokuviin, Vaahteramäen Eemeli ja Iida. Kuva oli just sopivan mittainen pienemmälle. Ja vähän pelottikin, mutta hienosti jaksoi. Isompi on jo käynyt useamma kerran. Seuraavaksi odotellaan uutta Risto Räppääjää sekä Lego-elokuvaa. Tosin Legon ikäraja on vielä selvittämättä.

Ostin itselleni uuden ja pikkuneidille oman valkin hiuksiin. Joko mä en osaa laittaa sitä tai sitten neidillä on jo niin paljon hiuksia, että lasten valkki tuntuu liian pieneltä. Seuraavan kerran on kokeiltava isompaa. Aika suloinen ilmestys tuon nutturansa kanssa.

Kaksi päivää töitä ja kolme vapaata sekä paljon kivaa puuhaa tiedossa!

Tiina