Meillä on pikkuneidille tosiaan maissi alkanut sopimaan. Ajatukset tulee vähän hitaalla perässä ja vasta tänään tajusin kaupassa, että meillähän alkoi vuosi aivan uudelta pohjalta taas, ruokien suhteen nimittäin. Mitä kaikkea sitä voikaan ostaa kaupasta! Toisaalta vois huudahtaa: Missä kaikessa maissia onkaan!?!
Teimme vielä pienen reissun loman päätteeksi Jyväskylän Peukkulaan. Olemme muutaman kerran käyneet HopLopissa silloin, kun isompi oli n.3-vuotias. Eikä sen jälkeen ole kenenkään (no okei lapsien joo) tehnyt mieli mennä. En tiedä, olemme olleet sen kaksi kertaa todella hiljaiseen aikaan, ja silti olo on ollut epämukava. Ideana ihan kiva, mutta... Peukkulassa vierailtiin ensimmäistä kertaa. Päivä oli mukava ja puuhaa riitti moneksi tunniksi. Toiminta-alue alkaa olemaan Peukkulassa liian pieni meidän isommalle, mutta positiivista paikassa on monipuolinen tekeminen. Lapset viihtyivät hyvin. Omien eväidenkin kanssa homma toimi moitteettomasti. Tuskin nyt ihan heti olemme menossa uudelleen, mutta positiivinen kokemus. Vauhtia ja touhua riitti.
Kyllä sitä ihminen on juurtunut tapoihinsa ja ajatuksiinsa. Havahduin siihen, että seisoin tässä(kin) kaupassa katse harhaillen ja ajatellen "Siis en voi ostaa mitään näistä", kunnes pikku-M alkoi laittamaan tavaraa mun koriin ja luettelemaan "banaania, kurkkua, rypäleitä..." Suloinen pikkuiseni.
Peukkulassa pyörii taukoamatta lasten elokuvia, joita meidänkin pienet katsoivat hetken ennen lähtöä.
Toiset käyvät Jyväskylä-retkillä Pandan tehtaalla, me käytiin Keljon marketeilla. Ei se mitään. Sinne oli tullut aika hyvä valikoima Dammenbergin suklaita. Ostimme jemmaan suklaita lapsille. Samalla löysimme sellaisia makuja mm. lasten jugurteista, joita ei täällä ole ja samoja kookoskeksejä, joita ostin Helsingistä. Taas kävi mielessä se tosiasia, kuinka erilaista olisikaan asua vähänkin isommassa kaupungissa. Kuinka paljon helpompaa ruokien löytäminen olisi. Jätämme tämän ajatuksen hautumaan.
Vaikka päivä oli huippumukava, mua vähän jo ahdistaa isomman synttärit. Olen tavallisesti tehnyt aivan kaiken itse, mutta nyt ovat kädet siinä kunnossa, etten voi. Toisaalta ruokavalio on saatu viimeinkin kuntoon, mikä taas toi mukanaan sellaisia haasteita leipomiseen, joita en vielä ole selättänyt. Tässä nyt painiskelen sisäisen tuskani kanssa. Leivoin kuitenkin jo prosciuttorucola-sämpylöitä. Pahoin pelkään, etteivät lähde vuoasta irti. Mitähän keksis hätävaraksi.
Hyvää loppiaista ja tulevaa viikkoa!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti