Vaikka kuinka olis pimeää

ja väsyttäis, niin tällaisina iltoina väsymys katoaa ja tilalle tulee rauhallisuus ja onnellisuus. Lastemme päiväkodissa yksi kodin ja päikkärin yhteistyön muodoista on perheiden askarteluilta. Päiväkodin henkilökunta järjestää tarvikkeet, suunnittelee askartelut ja ohjaa. Tarjolla on pientä syötävää ja juotavaa. Ajatuksen tasolla voi tuntua raskaalta lähteä illalla työpäivän jälkeen päiväkodille askartelemaan, mutta todellisuudessa itse ainakin saan vain voimia näistä hetkistä. On ihanaa tavata muita perheitä, jutella samalla kuulumisia ja viettää hetki yhdessä. Meno voi vaikuttaa villiltä, tilat ovat pienet ja lapsia ja aikuisia paljon. Kuitenkin yleistunnelma on rennon rauhallinen. Voimaannuttava kerrassaan. Vuosi sitten teimme käpytonttuja. Tällä kertaa valmistui tonttuja massapalloista sekä servettirenkaista ja kuusia.

 Parasta koko illassa on se, että lopputulos ei ratkaise, vaan tärkeintä on yhdessäolo. Kaikki askartelevat, pienet, isot, mukana olevat sisarukset, äidit, isät.

Tiina

Kolmen sipulin uunikalkkuna

Broileria kasvispedillä, erilaisia patoja, täytettyjä kasviksia, mitä vaan ja uunissa. Arkena uuniruuat on ihan kingejä.

Tällä kertaa valmistui kolmen sipulin uunikalkkunafileet. Laitoin voideltuun uunivuokaan maustamattomia kalkkunan fileitä. Maustoin valkosipuli-rosmariini sormisuolalla ja pilkoin fileiden päälle isohkoja lohkoja sipua sekä halkaisin yksikyntisen valkosipulin neljään osaan (tais mennä 1,5 valkosipulia). Uuniin 200 asteeseen kunnes liha ja sipulit ovat saaneet sopivasti väriä. Lihat voi käyttää pannun kautta jos haluaa kauniimpaa väriä ja pinnat kiinni ennen uunia. Mäkin teen niin yleensä, mutta ilman pannuakin onnistuu. Lähes kypsien lihojen päälle ripottelin silputtua ruohosipulia sekä tuoretta basilikaa. Loraus vettä ja 2dl kookoskermaa. Uuniin muhimaan. Kun kerma on saanut sopivasti väriä ja kiehuu, ovat lihatkin valmiita. Voi toki muhituttaa folion tmv. alla miedommalla lämmöllä pidempään. Näin saa vielä mureammat kalkkunan fileet. Tämä on arki-illan kiireversio.

Sipulit saa mun mielestä tässä ruuassa tummua ihan reippaasti. Niiden tarkoitus on antaa makua. Saa ne syödäkin, mutta itse jätän vuokaan. Mun mies taas tykkää kaikista sipuleista, joita on kypsytetty ja samalla maustettu. Parhaiten tämäkin maistuu raikkaan salaatin ja riisin kera. 

Niin, vinkkinä muuten salaatiksi, joka meillä tehdään nykyään aina lähes samoista aineksista: frisèe-salaattia (tai muuta maukasta vihersalaattia), ruohosipulia hienoksi pilkottuna, tuorekurkkua, suolakurkkua, tummia viinirypäleitä. Ripottele päälle auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä sekä vaaleaa/tummaa balsamicoa.

Jätä lapsi yksin nukahtamaan... :)

Tiina

Täytetyt kesäkurpitsat

Tykkään tehdä kaikkea täytettyä. Paprikan ja tomaatin poistuttua ruokavaliosta olemme nautiskelleet pääasiassa täytetyillä kesäkurpitsoilla. Oisko vinkkejä mitä muuta voi täyttää? Sieniä joo, mutta ne on melkein ainut ruoka mitä lapset ei niin mielellään syö.

Tässä versiossa täytteeksi tuli kesäkurpitsan sisuksen lisäksi jauhelihaa. Vasta viimeistelyvaiheessa eriytettiin allergisille ja ei-allergisille omat, juustolla. On todella maukasta ja näppärää. Täytteenkin voi muotoilla oman maun mukaan. 

Pese huolella kesäkurpitsat, halkaise ja koverra sisus erilliseen astiaan. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja kesäkurpitsat pellille tai uunivuokaan uuniin pehmenemään siksi aikaa kun teet täytteen.

Täytteenä oli siis jauhelihaa, jonka maustoin valkosipuli-rosmariini sormisuolalla, musta- ja maustepippurilla, valkosipulilla, oreganolla ja tuoreella basilikalla. Paistovaiheessa lisäsin joukkoon kesäkurpitsan koverretut sisukset ja höyrytin ylimääräiset nesteet pois. Kun täyte on valmista, lusikoin sen pehmenneisiin kesäkurpitsanpuolikkaisiin ja kuorrutin osan juustolla. Lopuksi gratinoin juustot uunissa. Lisukkeena raikas salaatti ja riisiä.

Minulle tuntuu olevan todella vaikeaa ulkoistaa ruuanlaittoa, mutta yritin olla poissa jälkiruuan tekovaiheessa. Mies paistoi meille letut, riisivaniljajäätelöllä ja kotitekoisella omenahillolla. 

Riisijäätelö, joka sopii meille kaikille <3 Makeutusaineena käytetty dekstroosia (glukoosia), mutta ainakaan meidän herkkä vilja-allergikko ei saanut oireita.



Tiina

Illan pimetessä vol2

Meillä oli Eino-myrskyn aikaan sähköt poissa koko päivän. Ja se päivä oli meille liikaa. Kyllä siinä huumori alkoi loppua, kun yhden leivätkin oli pakastimessa eikä mitään ruokaa voinut tilata/hakea kotiin. Tai minnekään mennä lasten kanssa syömään. Jotenkin siinä hetkessä tunsi itsensä aika pieneksi. 

Mies tuli työmatkalta kotiin <3

Ukkokultain oli siellä työmatkallaan ja perjantaina juttelin lasten kanssa mitä syötäisiin. Lapset tiesivät, että olin käynyt käsien kanssa lääkärissä ja isompi rakkaista ehdotti "Äiti, syödäänkö ranskalaisia ja nakkeja." Kyllä, ja mehän syötiin. Otin riskillä pakastealtaasta ranskalaiset (Oolannin uunirapeat), ja näin pienestä meillä oikeasti ilo irtoaa. Vilja-allergikko ei saanut oireita. Meidän allergikko on niin herkkä, ettei ravitsemusterapeutti suositellut mitään valmiita perunatuotteita (muuta kuin Oolannin perunamuussia) pakasteesta. Olen kaikkiin laatikoihin ja uuniperunoihin viipaloinut itse. Hyväähän se itse tehty on. Parasta kaikin puolin. Mutta käsien kivutkin on sitä luokkaa, ettei tarvii kohta pilkkoa mitään. Ehkä nyt tiputaan sen 6%:in toiselle puolelle näiden eineksiemme kanssa, mutta menkööt. Pääasia, että lapset ovat onnellisia ja mun kädet lepää vähän aikaa.

 Ehdoton iltapalasuosikki ovat marjat pakastimesta. Tällä kertaa mansikkaa ja vadelmaa.

 Soija-allergiselle kaurapohjainen Oatlyn vaniljakastike.

Vilja-allergiselle soijapohjainen vaniljakastike.

Varsinkaan vilja-allergiselle (maissiallergiselle) ei ole jugurtteja tarjolla kuin yhtä sopivaa, niin meillä joskus syödään myös Poly Popeja.

Tiina

Illan pimetessä

Mun piti kertoa pieniä vinkkejä -taas kerran- helpohkoista ruokavinkeistä. Koska käsieni tilanne on nyt tämä, on ollut vähän pakko etsiä uusia ratkaisuja. Kuten olette varmaan huomanneet, olen tänä syksynä todennut olevani aika väsynyt. Jatkuva huoli lasten tilasta, oireiden tarkkailu ja kirjaaminen sekä henkisesti kohtalaisen kuormittava työ on vienyt voimia. Omaa saati puolison kanssa yhteistä aikaa ei ole ollut, kahteen vuoteen.

Tänään omat, niin inhimilliset, murheet saivat taas uudet mittasuhteet.

Hetkittäin koin jopa syyllisyyttä omasta väsymyksestä ja arjen haasteista tulleista ajatuksista aamulla. Olen opetellut eroon elämän suorittamisesta. Hetkittäin onnistunut. Mutta vielä on matkaa. 

Jos näin pimeänä syysiltana sytyttäisimme kynttilät, käpertyisimme rakkaidemme kainaloon, antaisimme ajan pysähtyä ja nauttisimme hetkestä.

  

Tiina

Ihan puskista

ja ohi varsinaisten aiheiden, mutta, siis mitä ihmiselle tapahtuu kun se katsoo Vain elämää-sarjaa. Ensimmäisellä kaudella en ollut Jari Sillanpäästä alkuun niinkään innoissani. Mutta yllätin itseni fanittamasta "Siltsua" ja ihailemasta miten taitava se on. En mä pysty muuta sanomaan. Mykistyn sen taitojen edessä.

Tällä uudella kaudella minut tai siis yllätin itse itseni ihailemasta samalla tavalla Juha Tapiota. Pauli ja Ilkka nyt on ikikuumia, ja Jukka Poika edustaa mulle letkeää kesämusaa. Mutta Juha Tapio oli aika neutraalilla alueella. Tiesin kuka on, mutta suurempia tunteita ei herännyt. Nyt herää.

Tää viimeistään vie multa järjen:

Tää taas on niin tärkeä kaikin puolin. Oli meidän pienimmän nimiäislaulu:

Syksy on pimeää ja vaikeaa taapertaa. Kaikkien uusien ja vanhojen masu- sekä allergiavaivojen oikein kliimaksiksi on kun mulla todettiin hermopinteet oikeassa kädessä. En sais istua, en lukea, en ajaa autoa, en tehdä ruokaa, en kantaa mitään, en sitä ja en tätä. Ruokahuollon ja muun kotiaskareen ulkoistaminen kävi hankalaksi kun mies lähti työmatkalla. Töistä puhumattakaan. Mutta silti uskon, että kyllä tää tästä joku päivä. Ehkä viikonlopun aloittivat Ilkka ja Juha tällä :):

Lasten kestosuosikiksi on puolestaan noussut tämä hyvän mielen ja haikeuden, rakkauden laulu:

Ei mulla nyt muuta.

Tiina

Pipariennakko

Olen yrittänyt löytää meille sopivaa valmista torttu- ja piparitaikinaa, tuloksetta. Voisin toki tehdä itse, mutta nyt ei vaan aika anna periksi. Sain ravitsemusterapeutiltamme vinkin kondiittorista, joka valmistaa ainoastaan erikoisruokavalioihin sopivia leipiä ja leivonnaisia. Lapset on menossa mummolaan hoitoon itsenäisyyspäiväksi, ja päiväkodilla on jouluaskarteluilta, jossa tarjoillaan pipareita sekä torttuja. Tilasin kokeeksi pienet annokset pipareita ja torttuja, myös päiväkotiin vietäväksi. Kondiittori työskentelee Heinävedellä ja toimittaa tuotteet tuoreena esimerkiksi Matkahuollon kautta. Toiminta oli ripeää ja tuotteet tosi hyviä. Tuotteet kannattaa pakastaa heti saapumisen jälkeen ja sulattaa aina tarvittaessa, koska nämäkin kuivuvat nopeasti. Ehkä jopa piparit oli parempia kuin tortut ja niitä aionkin tilata jouluksi lisää. Tuotteisiin pääsee tutustumaan Omamaku.fi-sivujen kautta. 

Pojilla oli jalkapallokauden päättäjäiset. Tarjolla tietenkin munkkia ja mehua. Meille se tarkoitti Oma Pulla Mukaan (tef-jauholla).

Tuunatusta Afrikan tähden- versiosta on tullut meidän perheessä tällä hetkellä hitti. Ipadillä on sovellus, jolla saa lisämomentteja tyhjiin, rosvo- ja hevosenkenkäkiekkoihin. Voi yht'äkkiä joutua jollekin saarelle tai saa kaikkien rahat vaikka saisi rosvon :) kantsii kokeilla.



Missä lumi viipyy??


Tiina

Baanaaniletut

Viime viikkoon ja viikonloppuun on taas mahtunut kaikenlaista. Elämää. Syyslomasta kun päästiin vähän jo aloiteltiin lasten kanssa joulun odotusta.

Löysin näihin meidän perintökynttilänjalkoihin oikean kynttilän näköiset ja oloiset led-valot. Kivat.

Meillä on ollut useampaa erilaista joulukalenteriviritelmää vuosien aikana. Tänä vuonna aika ja energia ei nyt vaan riitä omatekoiseen kalenteriin. Onneksi lapset (ja äiti) löysivät mieleiset kuvakalenterit. Mummi on lisäksi luvannut vielä toimittaa kalenterit, luultavimmin Legot, lapsille. Näidenkin kanssa on miettimistä, jos ei halua/voi valita marketin suklaista. Nyt on kuitenkin hyvä mieli tämän suhteen. 

Glühwein-kausi on korkattu, kera tummasuklaaherkkujen.

Pitkästä aikaa palasimme mieheni kanssa rakkaan harrastuksen pariin.

Sunnuntai-illan herkut.

Banaaniletut

1pss Vuohelan herkun lettujauhoseosta

3dl vettä

1rkl juoksevaa kasvimargariinia

1 ylikypsä banaani

Sekoita kaikki ainekset huolella keskenään. Anna turvota 30 minuuttia ja paista pieniä lettuja. Meillä nämä nautiskeltiin tällä kertaa mustikoiden ja vadelmien kanssa.

Ihanat M ja M. Isoin M, perheen "5. jäsen", oli koko viikonlopun meillä <3

Kiva viikko loppui vähän kehnoihin tunnelmiin, kun perheen pienmies alkoi iltapalalla puhumaan pahaa mieltään. Hän oli itse tehnyt johtopäätökset, että häntä ei kutsuttu päikkärikaverin syntymäpäiville, koska ei voi käyttää tavallista maitoa. Asian oikeellisuutta alettiin kaivelemaan, ja selvisi, että kaveri oli ensin sanonut kutsuvansa, mutta perunut puheensa vähän sen jälkeen. Joo, tätähän tapahtuu, lasten kanssa aina ja kaikkialla. Mutta meidän tilanteessa pikkumies ottaa asiat aika kirjaimellisesti, ja pohtii syy-seuraussuhteita illat pitkät. Hän oli sitten tullut siihen tulokseen, että joko kaveri on nyt huijannut häntä, tai sitten meidän maidottomuus on aiheuttanut perumisen kutsuun. Asia saatiin kotona puhuttua, mutta tämä on ensimmäinen askel paljon pelkäämääni tilanteeseen. Pikku-ukkelin kuullen, sattuneesta syystä, en ole asiasta puhunut kotona, mutta näyttää tuo pohtivan samaa itsekin. 

Jotenkin tekis mieli vaan itkeä ja lohduttaa pientä, mutta miten mä oikeasti voin sanoa muille vanhemmille, ettei mulle ja meille ole ongelma laittaa eväitä mukaan kyläreissuille tai synttäreille, varsinkin jos ne kutsut jää nyt tulematta. Viime talvena kutsuja vielä tuli paljonkin, mutta nyt on kaikki muukin kyläily loppunut aivan tyystin. On niin paha mieli, kun olemme yrittäneet puhua, että voisivat kyläillä toistensa luona, niin ei. Oikeastaan pahemmalta tuntuu tämä, että näennäisesti puhutaan "joo, täytyy vaan sopia aika", mutta koskaan sitä soittoa tai viestiä ei meidän aloituksen jälkeen kuulu, kuin se, että suoraan sanottaisiin ettei meidän lasta haluta kylään leikkimään. Ehkä ylidramatisoin, mutta omat muistot koulukiusaamisesta sattuu vieläkin sen verran lujaa, etten tiedä miten saman kohtalon voisin estää omien lasten kohdalla. Ja kyse on tällä hetkellä niin arkisesta asiasta kuin ruoka-aineallergia. En vaadi enkä oleta, että muiden vanhempien pitäisi opetella ruokkimaan meidän lapset, mutta kenen ylpeyden päälle ottaa se, ettei voi avata keskustelua "haluttais teidän M meille, voitko auttaa ruoka-asioissa".

Että tällasta sunnuntai-iltaan.

Tiina