Mun piti kertoa pieniä vinkkejä -taas kerran- helpohkoista ruokavinkeistä. Koska käsieni tilanne on nyt tämä, on ollut vähän pakko etsiä uusia ratkaisuja. Kuten olette varmaan huomanneet, olen tänä syksynä todennut olevani aika väsynyt. Jatkuva huoli lasten tilasta, oireiden tarkkailu ja kirjaaminen sekä henkisesti kohtalaisen kuormittava työ on vienyt voimia. Omaa saati puolison kanssa yhteistä aikaa ei ole ollut, kahteen vuoteen.
Tänään omat, niin inhimilliset, murheet saivat taas uudet mittasuhteet.
Hetkittäin koin jopa syyllisyyttä omasta väsymyksestä ja arjen haasteista tulleista ajatuksista aamulla. Olen opetellut eroon elämän suorittamisesta. Hetkittäin onnistunut. Mutta vielä on matkaa.
Jos näin pimeänä syysiltana sytyttäisimme kynttilät, käpertyisimme rakkaidemme kainaloon, antaisimme ajan pysähtyä ja nauttisimme hetkestä.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti