MicroGourmet

"Mä en oo kyllä mitään tilannu?!"

Mä oon kaikin puolin aika laiska shoppailemaan. Varsinkin nettikaupoista. Suurin osa ostoksista on heräte-ale-löytöjä, paitsi osa kengistä ja lasten vaatteista. Viime viikolla, tais olla just se päivä kun sairastettiin, mulle tuli viesti: Pakettinne odottaa noutamista Matkahuollossa. Yhtään ei raksuttanu, varsinkaan kun heräsin siihen viestiin. Hoin vaan et en varmasti oo tilannu mitään, mikä ihme tää voi olla. Kiltisti kampesin tervehdyttyäni Matkahuoltoon ja nyt jo vähän naurattaa koko homma :)

-tyhjää lyö- otetaan paketti kuitenkin kyytiin

Olin siis täysin unohtanut sarjassamme "ei koskaan" vol. varmaan jo 15 tässäkin blogissa, että olin antanut elämäni ensimmäisen palautteen lehden jutusta. Palutteeni palkittiin, ja sain Tupperwaren MicroGourmet- astian. Mulla on ollut jonkin asteinen julkisen kirjoittamisen kammo, enkä ole kokenut tarpeelliseksi kommentoida tai antaa palautetta julkisesti oikein mistään vapaa-aikaani liittyvästä. Ehkä sen takia tämä bloginkin aloittaminen kesti kokonaista kaksi vuotta. Mulle on tullut Kotivinkki useita vuosia, ja nyt keväällä, kun tässä oli kaikanlaista mm. ruokailujen suhteen ja muutenkin, alkoi väsymys painamaan tätäkin mammaa. Kotivinkin lehdessä 5/2013 oli pääsiäisruokia, joista meidän käyttöön bongasin sen kookos-pannacottan ohjeen. Hetken mielijohteesta kirjoitin lehden palautelaatikkoon ja kun seuraava lehti tuli kotiin, olin lentää pyllylleni.

Kotivinkki 6/2013

Näin hyvin mullakin välillä menee, etten muistanu enää, et en ollu saanu koko astiaa vielä ;) Tässä se nyt kuitenkin on. Testannut en ole, ja itseasiassa jostain syystä olen skeptinen tämän käytön suhteen. Onko jollakin jo kokemuksia? Tupperin tuotteet ovat muuten lunastaneet paikkansa, ainakin meillä ne mitä tilattu on. Mutta tästä yksilöstä en nyt ole oikein varma. Ehkä tutustumme vielä ajan kanssa.

No, tuli käyttöön tai ei, pääasia mulle henkilökohtaisesti tässäkin tarinassa oli se, että ajatuksillani, sanoillani ja tunteillani on sittenkin merkitystä. Ainahan voi vähätellä, että ei se ollut kuin yksi pieni mielipide yhdessä lehdessä, mutta mulle oli iso askel jo pelkkä tekstin kirjoittaminen ja lähettäminen. Ehdin jo katumaan koko kirjoitusta ennen seuraavan lehden tuloa.

Eli, uuteen viikkoon uusin ajatuksin! :D
Olen blogin myötä alkanut näkemään asioita taas hieman eri näkökulmista. Mielenkiintoista ja kivaa!


Tiina

Pienen pieni puutarhuri

ja pienen pieni vatsapöpö. Tällä viikolla on ehditty taas vaikka mitä, esim. sairastaa :(

Sairaspäivän juomaa....

viihdykettä....

ja muotia ;)

Omat opintoni olen saanut siihen pisteeseen, että odottelen viimeisen harjoittelun loppumista ja viimeisiä lähipäiviä Joensuussa. Ilman tätä satsia (joo, hyvä tekosyy) en ois eilen saanu mitään valmiiksi. Niin on kankeeta että. Mutta, valmista tuli ja hymy on herkässä :)

Tänään istutin kevään ensimmäiset kukat pihalle. Meille on kerääntynyt sekalainen seurakunta ruukkuja. Ajattelin hyödyntää ne kesäkukilla terassilla ja etupihalla. Pihallehan meille sais vaikka mitä laitettua, mutta mulla ei nyt sydän anna periksi istuttaa kukkia peliareenalle. Pelatkoon nyt kun sen aika on. Vielä mä kerkeen saada vaikka millaset istutukset kun lapset on isompia.

Muutaman kuukauden päästä näihin voikin vaihtaa muita kaunokaisia. Pari isompaa ruukkua odottaa vielä asukkaita. Ensimmäistä kertaa mulle on tullut intoa kokeilla kasvattaa vähän yrttejäkin. Jos hankkis sellasen pienen kasvihuoneen, ne on niin söpöjäkin :)

Ja aahh, viikon paras uutinen. Mamin kulta on jälleen kotona (lue: espresso-keitin tuli korjauksesta). Vedenjakaja oli vaihdettu ja vikaa lämmönsäätimessä. Mikä ihmeen sunnuntaiversio me ollaan onnistuttu ostaa kun vedenhöyrystinkin piti jo kertaalleen vaihtaa. Onneksi meni kaikki takuuseen. 

Rakastan kahvinpapujen tuoksua <3

Tiina

Omenamuffineja

 ja aurinkoa!

Kävin tosiaan siellä ravitsemusterapeutin luona juttelemassa taannoin. Oikeastaan en saanut muita sen suurempia ahaa-elämyksiä, kuin varmistuksen itselleni, että olen toiminut oikein. Se kyllä helpotti suunnattomasti omaa oloa, ja meillä oli oikein antoisat keskustelut. Ainoat muutokset, mitä vielä perheessämme tehtiin, on Movicol Juniorin aloittaminen molemmille säännöllisesti sekä aivan kaikkien rasvojen muuttaminen maidottomiksi. Leivontamargariinit ja muut sellaiset meillä onkin ollut maidottomia, mutta leipämargariini on ollut milloin mitäkin. Nyt käytämme vain laktoositonta (samalla maidoton) Keijua tai Floraa ja leivonnassa käytössä on ollut laktoositon Sunnuntai-leivontamargariini. Toi Movicol on kyllä auttanut kummallakin vatsan toimintaan, eikä pikkumasut jää siihen ns. koukkuun sen toimintamekanismin ansiosta, joten sitä voi hyvillä mielin käyttää pitkäkestoisestikin. Kalan puute ruokavaliossa vaikuttaa pääasiassa hyvin rasvojen saantiin, tai siis meillä puutteeseen, joten sain ohjeen lisätä lasten ruokiin kasvipohjaista öljyä 2-3 rkl/pvä. No ihan en ole muistanut joka päivä, mutta nyt ei enää kielletä tuljaamasta margariinien kanssa :) Me ollaan onnellisessa tilanteessa siinä mielessä, että lapset tykkää syödä salaatteja, kasviksia ja vihanneksia. Meidän pikaruoka onkin usein ruokaisa salaatti, joten kuituja ja vitamiineja tulee sitä kautta ihan kivasti. Nyt alkaa neidillekin omatekoinen leipäkin maistumaan, joten eiköhän tää tästä ala arki sujumaan taas. Tai kotonahan se sujuu, mutta reissuun en kyllä tiiä uskaltaako vielä lähteä. Voi olla aikamoinen sumpliminen ruokien kanssa. Maissia alotellaan pikkuhiljaa kokeilemaan. Toivon, että se sopii. 

Tein eilen jälkiruuaksi omenamuffineja. Ohjeeseen voi varmaan laittaa enemmänkin omenahilloa, mutta mä en vielä uskaltanut, kun kokeilin sitä ensimmäisen kerran. Idea lähti tilkasta soijakermaa :)

Omenamuffinit (12 kpl)

0,5 dl vaahtoutuvaa soijakermaa (vaahdota hyvin)

120 g maidotonta margariinia

1 dl sokeria

2 munaa

1 dl tummaa täysjyväriisijauhoa (esim. Farina)

1 dl perunajauhoa

1 dl mantelijauhoa

1/3 tl ksantaania (sekoita jauhoihin)

reilu 1,5 dl omenahilloa

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen joukkoon. Sekoita taikinaan jauhot ja ksantaani sekä vaahdotettu soijakerma ja omenahillo. Jaa taikina muffinipellille muffinivuokiin lähes täyteen ja paista 20 min. 180 asteessa. Laitoin ylijääneet muffinit kylmiöön yön yli, ja olivat oikeastaan parempia hieman vetäytyneenä, sopivasti kostuneita, kuin heti tuoreeltaan. Näitä voi siis hyvin tehdä valmiiksi etukäteen ja vaikka pakastaa.

Kesää odotellaan täällä ihan hillittömästi. Tänään pyörätkin pääsivät pois varaston nurkasta.

Vuosi sitten toukokuussa pienmiehen tilanne oli tämä :(

 Jo järjestyksessä kolmas äidin ja pojan juoksukoulu starttasi tänään. Viime keväänä kausi jäi vähän lyhyeksi, tosin kipsi ei miehen menoa haitannut. Piti kuumalla jo toppuutella juoksemista, ja onneksi kaikki meni hyvin.

"ÄITI, TULE JO!"

Tästä se lähtee. Jes!

Kuten aikaisemmin kirjoitin, liikunnan tarve on päätä huimaava. Tää juoksulenkki oli viimeinen päivän aktiviteeteista. Sitä ennen on pelattu taas sisällä ja ulkona, käyty tunnin futisharkoissa, ajettu pyörällä ja pyöräilyn päätteeksi pikku-ukko kysyi voisiko vielä käydä juoksemassa. Hyvähän se on, että liikunta maistuu. Eikä meillä joka päivä ole mahdollisuutta vaan juosta. Olis kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavista lapsukaisista.

Pikkusisko on ehkä vähän hellyyttävä, kun hänen pitää päästä tekemään kaikkea samaa mitä veljensä. "Minäkin haluan juoksulenkille." 

Nyt jaksaa taas uuteen viikkoon.

Tiina

P.S. Kuvat on ihan luokattomia laadultaan ja muutenkin kun nopsaan räpsii osittain puhelimellakin, antakaa anteeks :D  

Leppoisa lauantai

Ja ihana kevät. Sarjassamme taas "ei koskaan", elämäni ensimmäiset kukkasipulit nousevat :) Ja se jos mikä on kevään merkki. Ja kyllä täällä on tänään lämmin ollutkin.

Tuo kuvan nurkassa oleva paakku on myyrien tekosia. Meillä siis riittää ennen kesän tuloa tekemistä, että saadaan piha siistiksi. Myyrät pirulaiset on käyny mylläämässä pihan, osittain myös kukkaistutuksissani, mutta siellä pahimmilta vaurioilta on säästytty.

Pompin ihanat vaatteetkin tulivat. Neiti mannekiini oli mielissään. Mitä enemmän helmaa, sitä tyytyväisempi neiti <3

Vaatteiden lisäksi pienmiehelle on pitänyt hankkia erilaisia kenkiä. Pääasiassa urheiluun. Nyt on jo nappikset ja lenkkarit kaapissa. Muuta tarviketta lupasin jalkapalloon hankkia, kunhan ulkoharkat alkaa. Tänään ennen aamiaista meillä jo pelattiin futista tunti sisällä. Kaverin tultua kylään pelit jatkui 3 tuntia ulkona ja sisällä, itse pelaten sekä pöytäjääkiekolla. Olin ennen lasten syntymää sitä mieltä, ettei neljä-, viisivuotias vielä juurikaan harrastuksia tarvitse. No, luulin väärin. Meille syntyi poika sellaisella päivittäisellä liikunnantarpeella, ettei sitä aina ole realistista tyydyttää, jos meinaa joskus muutakin tässä perheessä tehdä. Jalkapalloharrastus aloitettiin viime syksynä, sen lisäksi pienmies hiihtää, luistelee (pelaa), juoksee, ui, pyöräilee, vähän juoksee lisää, pelaa sählyä ja tennistä sekä golfia aina mahdollisuuden tullen. Uutena villityksenä kuvioihin on tullut breikkaaminen ;) Ensi syksyksi hän on toivonut pääsevänsä myös jääkiekkoharkkoihin, luultavasti leijonakiekkokouluun. Ainut ongelma on harkkojen aika. Vähän mua ihmetyttää miksi yhden ikäluokan jalkapallo- ja jääkiekkoharjoitukset pitää olla samana päivänä. Kesäloma meillä alkaa jalkapallo- ja uimakoululla. Itseasiassa meillä on päikkärissäkin sellainen tilanne, että pienmies osallistuu liikuntahetkiin vuotta vanhempien kanssa. Toiminta päikkärillä tapahtuu omissa kotiryhmissä, jotka muodostetaan lasten syntymävuosien mukaan. Ensimmäisellä hoitoviikolla viime syksynä päikkärin puolelta tuli ehdotus, että poikamme osallistuisi vanhempien kanssa samaan liikuntaan. Hyvin on toiminut tämä järjestelmä ja tässä nähdään, kuinka hienosti lasten tarpeet osataan ottaa myös hoidossa huomioon, jos vaan halutaan. Onneksi meillä on nyt hyvä piha, missä tänäänkin pojat pelasivat välillä vain lajia vaihtaen. Musta kaikkein hienoin keksintö oli pikkumiesten vaihtopenkit juomapulloineen :) (joo ja ei oo meiän lakanat mitkä tuolla "roikkuu" :) )

Pikkumiehen ollessa 2-vuotias kuulin ensimmäisen kerran lauseen "Äiti, minä haluan juosta." Ja siitä saakka meillä on juostu ja pelattu. Ja hyvä niin.

Jotta jaksaa, täytyy tietenkin syödä hyvin :) Vilja-allergian tultua meillä syödään aamuisin joko hirssipuuroa tai marjapuuroa. Marjapuuro meillä syödään vispipuurona ja se onkin koko perheen suosikki. Marjoina olen käyttänyt pääasiassa puolukoita (myös puolukkasurvosta), mustaherukoita, mustikoita tai näiden sekoituksia. Yksi herkullisimmista vispipuuroista tulee puolukoiden ja mustikoiden sekoituksesta. Keitän puuron illalla valmiiksi. Aamulla ei tarvitse kuin vispata valmis puuro kuohkeaksi.

Marja-vispipuuro

1l vettä

3,5 dl marjoja tai marjasurvosta/-hilloa

2 dl karkeita riisijauhoja (mm. Farina)

0,6 dl sokeria

Keitä marjoja vedessä 10 min. Jos haluat, siivilöi liemi. Minä en siivilöi, jää vähän kuituja :). Vispaa joukkoon jauhot ja keitä 10 - 15 min. Mausta sokerilla ja anna jäähtyä ennen kuin vatkaat vaahdoksi. Maistuu  maidolla tai ilmankin, makuasia. Päälle voi halutessaan ripotella sokeria, hunajaa tai marjoja.

Nyt saunaan ja lataamaan loputkin akut perheen nassukoiden kanssa.

Tiina

Pomp de Lux

Tää on taas näitä "ei ikinä"-listaan kuuluvia asioita. En nimittäin ikinä ole ollut yhtä innostunut mistään lastenvaatemerkistä, enkä varsinkaan IKINÄ ole edes harkinnut pitäväni kotikutsuja, minkään artikkelin ympärillä. En tiedä mitä mulle on tapahtumassa, mutta kotikutsut on pidetty ja himo tilata Pomp de Luxin vaatteita lapsille ei ota laantuakseen :) Siis elämäni ensimmäiset emännöinnit kotikutsuille, edustajaa en tuntenut (olen tavannut kerran aikaisemmin) ja kaksi vierasmammaa tuli vieraina tuttujen mukana. Ja kyllä, mukavaa oli. Ainakin emäntä viihtyi. Ääni ei tosin juurikaan vielä kulje. Miehet lähti uimaan ja pieni neiti jäi kutsuille. Sai myös toimia mannekiinina, mistä johtuen tilauslista vähän muutuikin :D

Olen varmaan jo maininnut, että meidän lapsille on ollut hankalaa löytää hyvin istuvia vaatteita. Varsinkin pienmies on sen mallinen, että kaikki housut tippuu vyötäröltä ja paidat muistuttaa lähinnä telttoja. Aikaisemmin tilasin kokeeksi (koska vaatemerkki oli minulle uusi) neidille  Allyson-uikkarin, Scarlett-chinot sekä Shelly-mekon. Kaikki koossa 104. Housut ja uikkarit menevät varmasti syksyyn saakka, mutta mekko oli pientä mitoitusta.

Pienmies sai ekassa tilauksessa kahdet housut koossa 122 - 128 kokeiluun: Carlos ja Hannibal.

Kummatkin osoittautui huippuvalinnoiksi. Vaikka malli on löysän lökö, ei housut roiku edes meidän hoikkeliinin päällä, vaan istuvat mukavasti ja poika tykkää itsekin.

Tänään olisin halunnut tilata vielä vaikka kaikki rekilliset. Maltoin kuitenkin mieleni ja tilasin neidille: Audrey-shortsit (koossa 110 - 116, koska oli aika pientä mitoitusta) sekä niiden kaveriksi Mary-paidan. Nämä eivät olleet listallani, mutta neiti halusia sovittaa ja tykästyi niin, ettei pois niitä halunnut. Olihan ne myös tosi kivat päällä, joten muutin suunnitelmia eikä kaduta. Lisäksi tulossa ovat Eden-mekko koossa 104 ja Elisabeth little Jumpsuit koossa 98. Haalari oli uskomattoman reilua mitoitusta, joten tuo 98 meni myös meille vielä reilusti päälle.

Pikkumies saa puolestaan Connor-takin, Dexter-surffihousut (joo meillä ei surfata, mutta tämä on miehen oma valinta ja luulen, että näitä pidetään meillä paljon pihalla ja rannalla), Dolph Baggy-housut kesän juhliin sekä Hannibal-shortsit, kaikki koossa 122 - 128.

Ah mä voisin tilata niin paljon enemmän. Kiitos esittelijälle ja mikäli nämäkin vaatteet lunastavat odotukset, tulee tästä varmasti meidän perheen kestosuosikki.

Tarjolla oli kahvin kanssa tummasuklaa-raparperimuffineja, kookos-pannacottaa, mutta tuunasin ohjetta lirauttamalla joukkoon limen mehua, sekä kookosmakroneja.

Kookosmakronit

3 keskikokoista munanvalkuaista

1,5 dl sokeria

160g kookoshiutaleita

n. 0,5 dl rusinoita ja kuivattuja aprikoosin palasia

Vatkaa munanvalkuaiset kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri mukaan vähitellen ja koko ajan vatkaten. Hämmennä kookoshiutaleet sekä rusina-aprikoosisekoitus varovasti seokseen. Nostele uunipellille leivinpaperin päälle lusikalla kekoja. Paista 180 asteessa kunnes makronit ovat kullanruskeita.

Minä en saanut näitä irti leivinpaperista lämpimänä, joten annoin jäähtyä pellillä leivinpaperin päällä ja nostin sitten varovasti vadille.

Sateista, mutta rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

äänetön Tiina :)