Omenamuffineja

 ja aurinkoa!

Kävin tosiaan siellä ravitsemusterapeutin luona juttelemassa taannoin. Oikeastaan en saanut muita sen suurempia ahaa-elämyksiä, kuin varmistuksen itselleni, että olen toiminut oikein. Se kyllä helpotti suunnattomasti omaa oloa, ja meillä oli oikein antoisat keskustelut. Ainoat muutokset, mitä vielä perheessämme tehtiin, on Movicol Juniorin aloittaminen molemmille säännöllisesti sekä aivan kaikkien rasvojen muuttaminen maidottomiksi. Leivontamargariinit ja muut sellaiset meillä onkin ollut maidottomia, mutta leipämargariini on ollut milloin mitäkin. Nyt käytämme vain laktoositonta (samalla maidoton) Keijua tai Floraa ja leivonnassa käytössä on ollut laktoositon Sunnuntai-leivontamargariini. Toi Movicol on kyllä auttanut kummallakin vatsan toimintaan, eikä pikkumasut jää siihen ns. koukkuun sen toimintamekanismin ansiosta, joten sitä voi hyvillä mielin käyttää pitkäkestoisestikin. Kalan puute ruokavaliossa vaikuttaa pääasiassa hyvin rasvojen saantiin, tai siis meillä puutteeseen, joten sain ohjeen lisätä lasten ruokiin kasvipohjaista öljyä 2-3 rkl/pvä. No ihan en ole muistanut joka päivä, mutta nyt ei enää kielletä tuljaamasta margariinien kanssa :) Me ollaan onnellisessa tilanteessa siinä mielessä, että lapset tykkää syödä salaatteja, kasviksia ja vihanneksia. Meidän pikaruoka onkin usein ruokaisa salaatti, joten kuituja ja vitamiineja tulee sitä kautta ihan kivasti. Nyt alkaa neidillekin omatekoinen leipäkin maistumaan, joten eiköhän tää tästä ala arki sujumaan taas. Tai kotonahan se sujuu, mutta reissuun en kyllä tiiä uskaltaako vielä lähteä. Voi olla aikamoinen sumpliminen ruokien kanssa. Maissia alotellaan pikkuhiljaa kokeilemaan. Toivon, että se sopii. 

Tein eilen jälkiruuaksi omenamuffineja. Ohjeeseen voi varmaan laittaa enemmänkin omenahilloa, mutta mä en vielä uskaltanut, kun kokeilin sitä ensimmäisen kerran. Idea lähti tilkasta soijakermaa :)

Omenamuffinit (12 kpl)

0,5 dl vaahtoutuvaa soijakermaa (vaahdota hyvin)

120 g maidotonta margariinia

1 dl sokeria

2 munaa

1 dl tummaa täysjyväriisijauhoa (esim. Farina)

1 dl perunajauhoa

1 dl mantelijauhoa

1/3 tl ksantaania (sekoita jauhoihin)

reilu 1,5 dl omenahilloa

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen joukkoon. Sekoita taikinaan jauhot ja ksantaani sekä vaahdotettu soijakerma ja omenahillo. Jaa taikina muffinipellille muffinivuokiin lähes täyteen ja paista 20 min. 180 asteessa. Laitoin ylijääneet muffinit kylmiöön yön yli, ja olivat oikeastaan parempia hieman vetäytyneenä, sopivasti kostuneita, kuin heti tuoreeltaan. Näitä voi siis hyvin tehdä valmiiksi etukäteen ja vaikka pakastaa.

Kesää odotellaan täällä ihan hillittömästi. Tänään pyörätkin pääsivät pois varaston nurkasta.

Vuosi sitten toukokuussa pienmiehen tilanne oli tämä :(

 Jo järjestyksessä kolmas äidin ja pojan juoksukoulu starttasi tänään. Viime keväänä kausi jäi vähän lyhyeksi, tosin kipsi ei miehen menoa haitannut. Piti kuumalla jo toppuutella juoksemista, ja onneksi kaikki meni hyvin.

"ÄITI, TULE JO!"

Tästä se lähtee. Jes!

Kuten aikaisemmin kirjoitin, liikunnan tarve on päätä huimaava. Tää juoksulenkki oli viimeinen päivän aktiviteeteista. Sitä ennen on pelattu taas sisällä ja ulkona, käyty tunnin futisharkoissa, ajettu pyörällä ja pyöräilyn päätteeksi pikku-ukko kysyi voisiko vielä käydä juoksemassa. Hyvähän se on, että liikunta maistuu. Eikä meillä joka päivä ole mahdollisuutta vaan juosta. Olis kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavista lapsukaisista.

Pikkusisko on ehkä vähän hellyyttävä, kun hänen pitää päästä tekemään kaikkea samaa mitä veljensä. "Minäkin haluan juoksulenkille." 

Nyt jaksaa taas uuteen viikkoon.

Tiina

P.S. Kuvat on ihan luokattomia laadultaan ja muutenkin kun nopsaan räpsii osittain puhelimellakin, antakaa anteeks :D