ja ohi varsinaisten aiheiden, mutta, siis mitä ihmiselle tapahtuu kun se katsoo Vain elämää-sarjaa. Ensimmäisellä kaudella en ollut Jari Sillanpäästä alkuun niinkään innoissani. Mutta yllätin itseni fanittamasta "Siltsua" ja ihailemasta miten taitava se on. En mä pysty muuta sanomaan. Mykistyn sen taitojen edessä.
Tällä uudella kaudella minut tai siis yllätin itse itseni ihailemasta samalla tavalla Juha Tapiota. Pauli ja Ilkka nyt on ikikuumia, ja Jukka Poika edustaa mulle letkeää kesämusaa. Mutta Juha Tapio oli aika neutraalilla alueella. Tiesin kuka on, mutta suurempia tunteita ei herännyt. Nyt herää.
Tää viimeistään vie multa järjen:
Tää taas on niin tärkeä kaikin puolin. Oli meidän pienimmän nimiäislaulu:
Syksy on pimeää ja vaikeaa taapertaa. Kaikkien uusien ja vanhojen masu- sekä allergiavaivojen oikein kliimaksiksi on kun mulla todettiin hermopinteet oikeassa kädessä. En sais istua, en lukea, en ajaa autoa, en tehdä ruokaa, en kantaa mitään, en sitä ja en tätä. Ruokahuollon ja muun kotiaskareen ulkoistaminen kävi hankalaksi kun mies lähti työmatkalla. Töistä puhumattakaan. Mutta silti uskon, että kyllä tää tästä joku päivä. Ehkä viikonlopun aloittivat Ilkka ja Juha tällä :):
Lasten kestosuosikiksi on puolestaan noussut tämä hyvän mielen ja haikeuden, rakkauden laulu:
Ei mulla nyt muuta.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti