Vihdoinkin!

Tätä blogia on siis tehty viimeiset kaksi vuotta, ja viimeinkin uskaltauduin. Kirjoittelen fiiliksiä omasta elämästäni. Ja luulen, että joukkoon osuu ajatuksenvirtaa ajankohtaisista tai muuten minussa ajatuksia herättäneistä asioista. Blogin otsikko "rakkautta auringon paisteen alla" kuvaa sitä, miten yritän tätä maailmaa ja ihmisiä ympärilläni ymmärtää. Kaikkea ei tarvitse eikä voi hyväksyä, mutta ymmärrystä tulee riittää mitä kummallisemmille elämän ilmiöille. Sen olen tähän ikään jo oppinut. Tästä se lähtee. Vähän jännittää :)

Mutta jos kerron alkuun mitä elämääni tällä hetkellä kuuluu. Olen ollut päätoimisena opiskelijana syyskuusta alkaen, ja opinnot kuuluvat sarjaan Ei Ikinä. Minunhan ei ikinä pitänyt mennä naimisiin, ei saada lapsia, ei todellakaan opiskella tätä ammattia mikä minulla on, eikä tehdä paljon muutakaan. No, elämäni suurimmat ilot ovat lapseni <3 ja mieheni, enkä voisi muuta ammattiakaan nyt kuvitella. Siihen liittyen aikani menee nyt näiden parissa:

Kävimme eilen kirjastossa (käymme aika usein :)), ja lapset menevät suloiseen kirjastohuumaan. Illat on hoitopäivienkin jälkeen aika rauhallisia, kun on käyty tankkaamassa kirjastosta luettavaa. Olen todella iloinen siitä, että vaikka kumpikin on liikkuvaista lajia, varsinkin vanhempi rakastaa kaikkea urheilua, niin myös kirjat ja lukeminen kiinnostaa ja rauhoittaa molempia. Tässä lasten eilinen saalis, joka oli aika kohtuullinen tällä kertaa:

Myös neulominen on asia, jota en IKINÄ sitten niiden epämuodostuneiden ja eri kokoisten pakollisten seiskaluokan lapasien jälkeen varmasti tee. 1,5 vuotta on nyt puikot heiluneet ja eilen aloitin itselleni säärystimet. Sain viimeinkin hankittua itselleni uudet ihanat luistimet, joten onhan ne säärystimetkin saatava. Kuvassa myös pienemmälle lapselleni syksyllä neulotut säärystimet.

Jos vielä loppuun päivän uutinen, jota jäin miettimään.
Poden huonoa omatuntoa siitä, että pienempi meni niin aikaisin hoitoon (1v3kk). Mutta tiedän, että meillä on hyvä päiväkoti ja olen varmasti parempi äiti, kun saan toteuttaa myös omia ammatillisia tarpeita. Mutta uskon, että uutisessa mainitulla kellokorttimallilla voidaan saada hyviä uudistuksia aikaan, mikäli se suunnitellaan ja testataan hyvin ennen laajempaa käyttöä.


Tässäpä alkua :D

Tiina