Mistä aloittaisi

Nyt on pakko todeta, että on aika uupunut olo. Välillä on parempia päiviä, mutta kaukana ei olis kunnon itkupotkuraivaritkaan. Pitäskö ihan kokeilla niin ei tartteis vetistellä kauppamatkoja radiomusiikkia kuunnellessa :) Elo- ja syyskuuhun on mahtunut mulla uuden työn aloitus, sairaalakeikkaa ja lasten allergioiden selvittelyä. Olen uudessa duunissa, uusissa hommissa, ja niin ylityöllistetty. Mut eipähän kerkee päivisin ihan kaikkee yliajattelemaankaan ;) Sit meillä oli pieni "ylläriseinäremppa", mies oli viikon työmatkalla ja mua pisti tietenkin lähtöpäivänä ampiainen ja jouduin siitä sitten sairaalaan illaksi, kun olen näköjään moisille keltaperseille allerginen. Sunnuntaina pisti, maanantain olin kotona vielä kaula puuduksissa ja tiistaina alkoi tulemaan kunnon viiveelliset uusintaoireet ja takaisin sairaalaan. No, hengissä olen, mutta jäihän siitä ainakin hetkellinen pieni pelkotila. Lapsille varmaan vähän isommat traumat kaikesta siitä hässäkästä. Meillä ei ole oikein sukulaisia täällä, kenelle soittaa hätätilanteissa, joten ensin pelasti naapurit ja toisen kerran ystäväni. En tiedä mitä olisin lasten kanssa muuten tehnyt. Kiitos ihana Eila, kiitos ihana Riina <3

Ei täällä nyt ihan niin huonosti kokonaisuutena enää mene, ja lapsetkin pääsivät aika nopeasti allergiatesteihin. Sehän olikin selvää, ettei kaikille ruuille löydy testiä, eikä kaikki näy kokeissa, mutta se mikä vähän masensi oli kananmunan löytyminen kummankin verikokeista sekä soijan löytyminen maidottomalta pikkumieheltä. Neiti menee vielä kilpirauhaskokeisiin, koska pituuskasvussa on hidastumaa ja käyrät lähti aika rajusti eri suuntiin 3-vuotisneuvolassa. Viimeiset kolme viikkoa meillä on yskitty kaikki yöt tukehtumiseen saakka, johon aloitettiin astman estolääke. Ventoline meillä jo olikin. Kunhan saadaan neiti kuntoon (nyt kuumeessa), niin pitäisi aloitella vilja-altistukset. Uuden ajan sain ravitsemusterapeutille. Toivotaan, että sieltä saisin vielä jotakin konkreettista apua. Mulla oli odottamassa julkaisua ihania viljattomia ja maidottomia leivonnaisia, mutta munalla, joten fiilistelen nyt viimeisen kerran näillä kuvilla :(:

Lettukestit

Synttäreiden kuningatar-tummasuklaamuffinit

mmmm, suussasulavat suklaamuffinit

Murun synttärikakut (maidoton ja laktoositon)

Löysin suomalaisen suklaavalmistajan, jolta voi tänne kolkkaan tilata tuotteita, muualta saa jo marketeistakin. Suklaat ovat maidottomia, munattomia, soijattomia, viljattomia jne. ja toimii, sekä leivonnassa että herkkuna. Yllä ensimmäinen koetilauserä herkkuja sekä leivontasuklaata. Seuraavan tilauksen teen jouluksi. Tuotteita valmistetaan Lempäälässä, Dammenbergin suklaatehtaalla. Suosittelen!

 Tätä kookosjauhoa olen käyttänyt mm. täytekakkujen pohjiin perunajauhojen kanssa. Määrä voi olla aika pienikin, mutta tekee taikinasta tiukempaa ja helpommin käsiteltävää kuin pelkästään perunajauholla tehtynä. Tarpeeksi pienenä kun osaa mittasuhteen pitää niin ei juurikaan maistu edes valmiissa kakussa.

Nää nokkossämpylät on nyt ainoa, mitkä vähän lohduttaa mun mieltä. Näistä tuli pikkumurun lemppareita heti.

2,5dl vettä

1/2 rkl FiberHuskia

(anna turvota vedessä n.10 min.)

Lisää joukkoon:

1-2 rkl oliiviöljyä

1/2 tl suolaa

0,5dl tapiokatärkkelystä

2,5dl erilaisia jauhoja, esim. hirssi- ja tattarijauhoa, tattarileseitä

1,5 tl kuivahiivaa

Heikkilän nokkosta oman maun mukkaan :)

Mä alustan edelleen taikinat leipäkoneessa ja nostelen sämpylöitä pellille leivinpaperin päälle. Paistan 200 asteessa, kunnes ovat kauniin ruskeita.

Uusimpina hankintoina leivontaan kananmunankorvike Punnitse ja Säästä-kaupasta (en osaa vielä käyttää, kuten noista surullisista suklaamuffineista näkyy) sekä Vegeherkkuja-kirja siinä toivossa, että se opastaisia minut uuteen nousuun tässä leivonnassa. Myös Falafel-pyörykät odottavat kokeilua.

En oikein tiedä mitä tämän blogin kanssa tekisin. Toisaalta tämä on ollut mieluisaa ja antoisaa, mutta nyt koko blogi on yksi sekamelska. Reseptit ja ohjeet eivät edes täsmää meidän tämän hetken diettiä, enkä tiedä kuinka usein tässä työputkessä ehdin päivittämään. En tiedä. Lopettaakaan en haluaisi. 

Onneksi tykkään syksystä, ja jos vaan jaksan tarkastella maailmaa vielä kaiken tämän keskellä näin niinkuin alakuvat kertoo, niin se riittäköön toistaiseksi :)

Tiina