tiistai 22. lokakuuta 2013

Syysaurinkoa

Ollaan otettu ekat lomapäivät aika rennosti. Tuntuu, ettei kotoa oikein halua edes lähteä minnekään. Oonkohan tullut vanhaksi, viihdyn kotona... 
Ulkona on aivan mieletön sää. Ei vaan oo nyt lähdetty minnekään. Hhmm, ehkä pitäs olla huono omatunto. Hallilla olis paljon vapaata jääaikaa, vois mennä metsään (eipä täällä nykyisen kämpän lähistöllä juuri muuta olekaan :)), puistoon ei aamusta viitsi lähteä, kun kaikki paikat on niin jäässä, eikä oma piha tarjoa nyt niin paljon virikettä, et jaksais tuntitolkulla olla. Niin, ulkonahan pitää olla just tuntitolkulla. Illalla ollaan menossa uimaan, mut silti mulla on huono omatunto koko ajan, jos en keksi aamusta iltaan ohjelmaa lomalle. Tai no sama koskee arkeakin. Hmph. Tai ehkä mä en vaan osaa käyttää "vapaa-aikaa" kun arkena kaikki liikenevä aika menee ruuan laittoon, raaka-aineiden hankintaan tai töihin. töihin töihin ja kotitöihin. Kertokaa mulle, miten tässä tilanteessa ehtii itse harrastamaan, tai osais edes jotenkin hyödyntää aikansa mukavaan puuhasteluun. Tää on varmaan niin pitkään mulla ajankohtainen, kunnes lapset on isoja ja pärjää jo ilman äitiä tai isia muutaman tunnin enemmän vuorokaudessa :)

Tänään olen ollut tyytyväinen ruokapuoleen. Aamiaiseksi söimme tattariomenapuuroa. Viljatuotteen tattarihiutaleet on jotenkin kitkerän makuisia, mutta ostin kokeeksi Punnitse ja Säästä-kaupasta irtomyynnistä tattarihiutaleita ja nehän olikin ihanan pehmoisia maultaan. Yritän kaikin keinoin pitää osittain kiellettyjä ruoka-aineita mukana ruuan laitossa ja mm. olen pakastanut kotimaista omenaa lohkoiksi talvea varten. Raakana myös kotimaisesta omenasta tulee iho-oireita. Varman päälle kun ottaa niin ensin pakastaa ja sitten kuumentaa. Ei toki toimi kaikkeen ruokaan, mutta ainakin meillä omppuun.

Keitin jäiset omenapalat hiutaleiden kanssa vedessä (+ripaus suolaa). Päälle kanelia ja ruokosokeria (voi toki keittää sekaankin) ja "voisilmä". Vähän vaihtelua peruspuurolle tekee mieli aina lomalla.


Päivälliseksi perheen isimies toivoi pataa, kvinoapataa. Mä teen paljon patoja, helppoa ja maukasta meidän rajoituksilla. Tällä kertaa mittasin pataan ensimmäisenä 2dl huuhdeltua kvinoaa sekä 4dl kiehuvaa vettä. Kuullotin pannulla öljyssä 2 pientiä sipulia ja 1 yksikyntisen valkosipulin sekä kanttarelleja. Kanttarellit on mulla pakkasessa valmiiksi käsiteltyinä. Sen jälkeen "itketin" pilkotusta kesäkurpitsasta pannulla liian nesteen pois, mukana myös pilkotut porkkanat ja ripaus yrttisuolaa. Lopuksi paistoin broilerin maustamattomia filesuikaleita ja maustoin valkosipuli-rosmariini sormisuolalla sekä mustapippurilla. Kaikki pataan ja vähän mausteita lisää (Heikkilän lihamaustetta vaalealle lihalle, basilikaa, persiljaa ja ripuas sormisuolaa). Uuniin 200 asteeseen kunnes neste on imeytynyt kvinoaan. Superhyvää.

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta pieni neiti on nyt kaksi kertaa syönyt pienen palan raakaa porkkanaa ilman oireita. Mahtavaa! Tosin tarpeeksi kun taas ajattelimme niin näyttäisi siltä, ettei maito sovi pienellekään. Tämä on vielä selvityksen alla ennen kun aloitamme altistuksen kauralle.

Ylämäkeen lähti mieli taas, vaikka aika paljon elämä näyttää nyt pyörivän tämän ruuan ja oireiden seuraamisen parissa. Mä en vaan tajua miten jotain muuta kerkeis ajattelemaan saati tekemään.



Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti