Herkkuja

 ja yllätyksiä

Lauantain siivouspäivän päätteeksi teki tietenkin mieli herkkuja. Tovin käppäilin kaupassa ja lopputuloksena meillä herkuteltiin näin:

Meille turvalliset versiot varsinaisista "herkuista". Eli maidoton ja gluteeniton sipsi sekä gluteeniton lakritsi. Ne ketkä pystyivät, söivät ns. tavallista lakua.

 Sipsin kaveriksi tein itse guacamolea. Tällä kertaa limellä, koska sitruunasta pienemmän poskien iho ei tykännyt. Maku hieman muuttui, mutta maistui silti ihan hyvälle. Neiti tosin vain maistoi, joten en pysty sanomaan miten limeen reagoi. Laktoosittomaan kermaviiliin kokeilin ekan kerran valmista dippi-sekoitusta. Tämä olikin ainut vaihtoehto, jota pystyin edes kuvittelemaan meille, ja onneksi neiti ei saanut ainakaan nyt mitään ylimääräisiä oireita.

Kirsikoita ja viinirypäleitä. Nam.

Lapset pyysivät juomaksi soijakaakaota. Koska herkuttelimme iltaruoan aikaan, halusin tarjolle jotain kunnollistakin. Maustoin maustamattomia broilerin fileitä sormisuolalla, chilillä ja mustapippurilla ja paistoin fileet uunissa 200 asteessa. Tämä oli varsinainen menestys. Jes. 

Jälkkäriksi vielä jäätelöä, meidän kestoherkkua. Tosin neiti ei voi syödä kuin paketista vaniljajäätelöä tai tätä kuvan mehujäätä. Maidoton syö joko riisi-, soija- tai tofujäätelöä.

Joskus tuntuu, että tällaisen pienen herkku- ja dippaushetken kokoaminen kaikkien tarpeisiin on kiven alla. Kurkkuakaan kukaan jaksa aina syödä :D Mutta kai tässä ajan kanssa keksii ja loihtii uusia makuja. Ainahan voi dippailla mm. kukkakaalia ja muita vihanneksia, mutta odottelen, että tuoreet kotimaiset tulevat kauppaan. Aikaisemmin olemme syöneet paljon omenia, päärynää, porkkanaa ja popcorniakin. Kaikki ovat nyt poissa valikoimista.

Perjantaina läksin kauppaan miehen tultua töistä. Kun käynnistin auton, huomasin heti ensisävelistä, että masiinassa oli uusi levy. Vähän jouduin siinä miettimään mitäs nyt on tekeillä, kunnes löysin levyn kannet :) Mieheni oli ostanut minulle Erinin uuden levyn.

En juurikaan perustanut Erinistä hänen aikaisemman musiikillisen uranta aikana ja olinkin kohtuullisen skeptinen, kun kuulin soolourasta. Onneksi skeptisyyteni ei tullut esteeksi kuunnella hänen uutta musiikkiaan. Yllätyin nimittäin positiivisesti. Tykkäsin ensimmäisestä Hunningolla-levystä. Tykkään tästä uudesta Sä osaat jopa enemmän. Ja toi levy on esteettisesti niin kaunis! Tää on hyvää kesämusiikkia ja löydän helposti kiinnekohtaa laulujen sanoituksista tai muuten ajateltavaa (kuten Älä tule hyvä tyttö). Olen aina pitänyt suomalaisesta musiikista paljon, mutta vain muutama artisti oikeasti päätyy kestosuosikiksi levyhyllyyni.

Tässäpä maistiaisia, jos kiinnostus uuteen musiikkihankintaan heräsi ;)

Tiina