Viime viikko oli kyllä niin aktiivinen kaikessa suhteessa, että melkein meinaa väsyttää ajatus uudesta viikosta. Huh. Mutta, pakko sanoa: nautin joka minuutista! Ollaan asuttu tässä kodissa vasta vajaa vuosi, joten aikaa on mennyt paljon sen suunnitteluun, kuinka saamme pihasta mieluisan, meidän näköisen. Mitään isoa ja radikaalia emme ole vielä alkaneet tekemään, mutta paljon on suunnitelmaa ja vähän toteutustakin, osittain väliaikaista. Viimeisimmäksi uusimme etupihan kiveytysta lapsityövoimalla ;)
Viikonlopuksi oli tiedossa kahdet juhlat. Toisiin olin luvannut leipoa pikkuleipiä meidän lapsille ja toiset olivat ylioppilasjuhlat Helsingissä. Se tiesi meille päivän retkeä ja urakkaa ruokarintamalla. Meillä oli myös ensimmäistä kertaa isommalla kaveri yökylässä, joten haastetta riitti kun mieskin oli loppuviikosta työmatkalla ja ihana serkkuni tuli kylään ihanan perheensä kanssa. Jotain oli keksittävä, koska pelkästään lauantain valmistujaisjuhlaretkeä varten leivoin evääksi pienemmälle omat sämpylät ja kaikille lihapullia. Muu perhe ei siis tullut juhliin, menin yksin. Toki olisivat voineet tulla, mutta monen asian yhteissummana päädyimme tähän ratkaisuun. Onneksi kaikilla oli kuitenkin mahdollisuus tavata ja onnitella vallan mainiota tuoretta ylioppilasta. Onnea vielä Milja! <3
Perjantain juhliin sain ajatuksen, että kokeilen tehdä pikkuleipiä Vuohelan Herkun suklaakakkujauhoseoksesta (en ole ennen käyttänyt). Muokkasin paketin ohjetta lisäämällä puoli pussia hasselpähkinärouhetta ja vähentämällä munien määrää kahteen sekä margariinin 1 dl:aan. Pikkuleivät paistoin 175 asteessa. Tai siis kauniita pikkuleipäkekoja ne oli uuniin mennessä, ei enää sieltä pois tullessa. Kaikki taikina oli levinnyt pitkin peltiä. Paniikki päälle ja äkkiä miettimään varasuunnitelmaa, koska mulla ei todellakaan ollut aikaa tehdä enää uutta taikinaa koko viikolla.
Ennen kuin taikina ennätti jäähtymään pellillä, kokeilin saisinko otettua piparimuotilla siitä paloja. Ja jo alko onnistumaan. Jopa nuo Hattivatit olisi onnistunut, jos olisin jaksanut niiden kanssa askarrella. Otin kuitenkin varman päälle ja leikkasin perinteisellä sydänmuotilla pipareita paistetusta takinasta. Ulkonäkö nyt ei ollut kovin hääppöinen, mutta lapset tykkäsi todella paljon näistä. Loput otimme lauantaina evääksi ja kaikki meni. Jes ja huokaus!
Syy miksi perjantaina juhlittiin oli isäni valmistujaiset. Hän valmistui täysin uuteen ammattiin. Olen niin ylpeä hänestä! Opintojen myötä ei pelkästään ammatti vaihtunut vaan tuntuu, että koko mies meni uusiksi. Hurjaa, mutta niin mahtavaa :D Onnea Isi! <3
Toinen puolivalmis ja nopea herkku syntyi valmiista Brownies-jauhoseoksesta (Gluteeniton maailma). Tämän tein ohjeen mukaan, mutta maitona käytin Nordicin riisijuomaa. Kuvassa taikina menossa uuniin. Levitin taikinan pyöreään piirakkavuokaan, josta jokainen sai leikata mieleisensä palan. Tämä onnistui niin hyvin, että tätä käytetään taatusti meillä uudelleen, useasti. Oli nimittäin todella hyvää ja maukasta.
Kakun/piirakan koostumus oli täydellinen ja nautimme sen vaniljajäätelön (vanilja-soijajäätelön) kanssa. Illalla viimeiset palat saivat kaverikseen vielä mustikoita, toimii.
Sillä välin, kun minä olin ylioppilasta juhlimassa, oli muu perhe retkeilemässä. Puistoeväät toimi mahtavassa säässä hyvin. Löysin vähän vahingossa Helsingistä pienen pienen ravintolan, jonne uskaltaisin tämän moniallergisen perheeni ilman suurempia ennakkotilauksia jopa viedäkin. Mutta sen kokeileminen jäi nyt seuraavaan kertaan.
Lasten toiveesta menimme yhdessä uudelleen Sederholmin taloon.
Lapset olivat tällä kertaa jotenkin vielä innostuneempia miljööstä ja jaksoivat vaihtaa mm. roolivaatteita useaan otteeseen, sekä esittää aina uuden näytelmän lavalla.
Viimeisenä ohjelmistossa oli Kahden pörriäisen seikkailut <3 Voi kun tähän saisi äänet taltioitua, oli nimittäin niin autenttinen esitys äänimaailmaa myöten ;)
Nyt hoksattiin katsoa koululuokan pulpettien sisäänkin ja niistä paljastui aivan ihania vanhoja koulukirjoja!
Auto laitettiin tietenkin parkkiin. Pienmies on ikävöinyt ratikoita siitä saakka kun Helsingistä pois muutettiin.
Kuumaa uutta viikkoa!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti