Minä ja tyttäreni vietimme nimipäiviä tällä viikolla. Perinteisesti, jo siis siltä ajalta kun itse olin pieni, on nimipäivänäni ollut tarjolla mansikkakermakakkua tuoreista mansikoista. Olen jatkanut samaa perinnettä tyttäreni syntymän jälkeen, mutta luonto tekee kepposiaan tässäkin asiassa. Nimittäin mansikka muuttui tänä vuonna mustikaksi ihan olosuhteiden pakosta. Mansikka-aika oli ja meni. Onneksi mustikoita löytyy, löytyy vielä viikkoja eteenpäinkin. Eikä voi valittaa, aika herkkua siitä silti tuli :D
Kakun pohjan tein kääretorttutyyliin pellille: 4 munaa, 1,5dl sokeria (vatkataan hyvin ja kuohkeaksi) lisätään varovasti käännellen tai vatkaten seokseen 1dl perunajauhoa, 0,5dl mantelijauhetta ja 1tl leivinjauhetta (sekoitetaan jauhoihin).
Leivinjauhe kannattaa valita niin, ettei se sisällä maissitärkkelystä, jos ei maissia siedä. Tein kakkupohjaa kaksi pellillistä ja ilmeisesti mantelijauhe kurtistaa valmiin pohjan reunoja hieman, mutta se ei makua haittaa. Eikä kyllä oikein mitään muutakaan. Pelkällä perunajauholla kakkupohjasta tulee haperompaa. Kostutin pohjat leikkaamisen jälkeen. Askartelin kakupohjista kaksi eri kakkua, toisen maidottoman soijakermalla ja toisen laktoosittomalla tavallisella kermalla. Väleihin tuli ensin kerros kotitekoista mansikkahilloa, kermavaahtoa ja lopuksia painelin kermavaahtoon reippaasti tuoreita mustikoita. Luonto antaa parastaan, joten koristeluissakin pitäydyin pelkissä tuoreissa mustikoissa. Nam, nam ja supernam :D
Olimme siis mummolassa marjastusretkellä. Vähän alkuviikosta jännitti päästäänkö metsään ollenkaan, mutta saimme onneksi tuotua kotiin ihan hyvän saaliin marjoja. Lapset olivat muutamalla reissulla mukana ja voi pientä mustikkamummoa kun ei päästy polkua etenemään hänen poimimisintonsa takia. Keräsi kaikki yksittäisetkin marjat pieneen koriinsa <3
Marjastuksen lomassa ennätti leikkimään piilostakin :)
Nam.
Vuosi sitten emme saaneet metsävadelmia lainkaan, monestakin syystä johtuen, mutta tänä vuonna niitä riittää kyllä ihan jokaiselle. Olen niin onnellinen!
"Mä vaan katon nopsaan onks täällä mustikoita!"
Mun äiti on aikamoinen marjamummo <3 Vattusankot oli täynnä, mua odotellessa se kerkes jo keräämään lähitienoon mustikatkin ;)
Reissuun mahtui pari sairaalakeikkaakin. Vierailua ja pienmiehen paikkaamista. Onneksi tilanne vaati vain hieman liimaa ja teippiä. Selvittiin säikähdyksellä.
Kävimme myös pienellä eväsretkellä Olavinlinnassa. Oikeastaan siinä rannassa, ja kävelyllä linnassa. Lapset pyytivät kunnolliselle linnakierrokselle ja varmasti joku päivä menemmekin.
Linnaan olen tutustunut jo lapsena ensimmäisiä kertoja. Sen jälkeen on linnassa käyty katsomassa niin oopperaa kuin elokuviakin. Ja aivan erityisen merkityksen elämässäni se sai aikoinaan, kun linnassa juhlittiin häitämme <3
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti